Kirjoitin joku aika sitten erilaisista babyshowereista, jotka vietimme sairaalassa. Ystäväni sairaalaan lähteminen tapahtui äkillisesti ja odotettua aiemmin. Sairaalasängystä ei paljon vauvajuttuja laiteltu ja hänen miehensäkin vietti paljon aikaa sairaalassa. Keksin toisen ystäväni kanssa, että voisimme käydä yllätyksenä siivoamassa heidän kodin. Pyysimme ystävämme mieheltä luvan ja oven avaamisen. Minulle matkaa kertyi ja lapset olivat mukana, mutta ystävän eteen on valmis tekemään asioita. <3
Aloitimme pyykin pesemisellä ja tavaroiden järjestelyllä. Ystäväni imuroi keittiön ja olkkarin, minä otin hommakseni makuuhuoneen. Vaihdoin lakanat ja laittelen puhtaita vaatteita paikoilleen sekä vauvanvaatteita sängynaluslaatikkoon. Ystävämme mies oli hetken kotona ja viihdytti poikia, mutta sitten hän lähti töihin. Selvimme keittiöstä tiskit ja veimme roskat lasten kanssa sekä pesimme vessan.
He eivät olleet ehtineet muuton jälkeen purkaa kaikkia tavaroita vaatehuoneesta, vaan ne olivat vielä laatikoissa ja jätesäkeissä. Päätimme tarttua tähän haasteeseen ja koittaa löytää lattiaa. Kaikkea emme osanneet tai ehtineet laittaa paikoilleen, mutta saimme lattian näkyviin. Joistain toisten tavaroista on vaikeaa arvioida, mitkä ovat tärkeitä ja mitkä menossa pois. Järjestelimme siis niitä säkkejä vaatehuoneen hyllyille. Laitoimme eteisestä paksummat talvivaatteet säkkiin ja tilalle kesäisempiä.
Ystäväpariskunta oli iloinen ja yllättynyt tästä. Jälkeen päin ovat joutuneet kysellä meiltä joidenkin tavaroiden olinpaikoista, mikä ollut sinänsä huvittavaa. Ajatuksena meillä oli, että on kivempi tulla siistiin ja vauvaperheelle "valmisteltuun" kotiin vauvan kanssa tai ilman. Ystävämme saa sitten laitella itse tavaroita haluamiinsa paikkoihin, kun paremmin ehtii perehtyä asiaan. Meidän tarkoituksemme toteutui ja siitä olen iloinen. Heille syntyi kovin pieni prinsessa n. pari viikkoa sitten ja on suuri ihme, miten hyvin kaikki on. Vauvan puolesta on paljon rukoiltu ja sen huomaa.
Toivon että pääsisin mahdollisimman pian katsomaan tuota pientä suurta ihmettä. <3
🔸Erityislapsiperheen elämä 🔸Äidin ilot ja surut 🔸Naisen kasvutarina
tiistai 30. toukokuuta 2017
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ympyrä sulkeutuu
Ympyrä sulkeutuu, kun suljen oven viimeistä kertaa. Olen viimeisen vuoden kipuillut tämän blogin kohtaloa ja tuntunut, että siitä olisi ai...
-
Tällä viikolla on vietetty erityisen sisaruuden viikkoa ja ajattelin, että voisin kirjoittaa aiheesta kahdesta näkökulmasta. Ensin kirjoitan...
-
" Oleppas nyt kiltisti." " Ole reipas tyttö." "Sinä olet jo noin iso, joten sinun pitää osata olla kiltisti."...
-
Onko sinulle käynyt koskaan työtapaturmaa? Oletko miten tapaturma-altis? Minä olen aina ollut jotenkin tapaturma-altis ja osa tilanteista ...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi. Arvostan sitä. :)