Vuosi 2019

Vuosi 2019 alkaa olla päätöksessä ja aika katsoa hieman taaksepäin.

Viime talvena satoi superpaljon lunta ja jatkuva kolaaminen ei tehnyt hyvää epämääräisille käsioireilleni. Huhtikuussa viimein saatiin selvyyttä oireiden syystä ja toukokuussa hoito. Samaan saumaan onnistuin murtamaan pikkusormeni.

Aloitin salilla käymisen ja treenaamisen personal trainerin kanssa, mutta sairastelin ja toimenpide sekä sormen murtuma tekivät pitkän tauon. Alkuvuodesta odotukseni olivat kovat ja voimani kasvoivatkin, mutta en saanut haluamiani muutoksia aikaan. Syksyllä salilla käyminen jäi. Kroppani oli niin uupunut valmiiksi, ettei salisuorituksen jälkeen meinannut palautua. Minulla on kuitenkin nyt sali- ja ruokaohjelmat valmiina, kun aloitan uudestaan treenaamisen. Tässä tavoitetta taas ensi vuodelle.

Keväällä toteutimme mieheni pitkäaikaisena haaveena olleen takapiharemontin, jonka ansiosta pihallamme on paljon enemmän tilaa juosta ja leikkiä. Pääsin myös suunnittelemaan pihaamme ja osa varmasti jatkuu ensi kesänä. Piharemontti oli melkoinen ponnistus, mutta nyt se on tehty ja polttopuitakin riittää moneksi vuodeksi. Olen todella kiitollinen mieheni sukulaiselle, joka auttoi paljon meitä.

Juhlimme vuoden aikana monet synttärit, joista suurimmat valmistelut vaativat mieheni 40 vuotisjuhlat. Paikalla oli mm. bändi ja palju. Keväällä siskoni kirjoitti ylioppilaaksi ja juhlittiin. Vuoden aikana sain uusia ystäviä ja toivon näiden ystävyyksien vielä syventyvän. Samalla toivon vanhojen ystävien kanssa yhteydenpidon säilyvän. Näimme ystäviämme ympäri Suomea ja samalla tuli hieman reissattua.

PikkuKarhulle sattui keväällä onnettomuus päiväkodissa ja siitä jäi "sota-arpi" poskeen. Pienempiä onnettomuuksia sattunut vuoden aikana, mutta niistä ei ole onneksi tarvinnut paikattavana käydä. Olemme viettäneet paljon aikaa perheen kanssa ja koittaneet saada uusperheemme perheytymään yhdeksi perheeksi. Teimme esimerkiksi monia retkiä metsään, uimahalliin ja seurakuntaan. Kohokohta varmasti oli syksyllä järjestetyt perhejuhlat ja olympialaiset. Tästä myöhemmin vielä oma julkaisu. IsoKarhu aloitti syksyllä partion, joka on ollut todella hyvä ja kehittävä harrastus.
Vietimme melkein joka toinen viikonloppu parisuhdeaikaa, kun lapset olivat poissa. Kävimme vuoden aikana kylpylässä, treffeillä ja olimme kotona. Erityislasten uusperheessä parisuhde on koetuksella ja vaatii molemmilta paljon panostamista.

Opiskeluni etenivät vuoden aikana hyvin ja tein kesälläkin 10 opintopistettä. Syksyllä olin ensimmäisessä työharjoittelussa nuorisotoimella. Valmistumisen olisi tarkoitus olla keväällä 2021.

Syksyllä voimani alkoivat hiipua ja masennus valtasi mieltä sekä minun piti nöyrtyä hakemaan apua. Syksy oli todella raskas monestakin syystä ja toisinaan pelkäsin hajoavani palasiksi. Olen itkenyt syksyn aikana paljon ja kokenut oloni ahdistuneeksi. Yhteydenpito ystäviin jäi vähäiseksi, koska kaikki vähäinen energia meni perheen ja arjen pyörittämiseen. Päivä kerrallaan olen kuitenkin mennyt eteenpäin ja koittanut opetella toisenlaista elämäntyyliä. Olen käynyt läpi omaa elämääni ja työstäminen tulee olemaan pitkä prosessi. Tätäkin meinaan avata vielä myöhemmin enemmän.

Lapsillani aloitettiin syksyllä psykologiset tutkimukset ja saimme viimein vastauksia kysymyksiimme. PikkuKarhu sai ADHD-diagnoosin ja motoriikan kehityshäiriön diagnoosin. Olimme PikkuKarhun kanssa pari yötä sairaalassa. IsoKarhu sai ADD-diagnoosin. Molemmat pojat alkavat saada terapiaa ja toivottavasti tilanteet alkavat helpottua. Lasteni isä joutui nyt loppuvuodesta pitkästä aikaa sairaalaan ja se on vaikuttanut moneen asiaan.

Jos kuvaisin tätä vuotta yhdellä lauseella, se olisi: Kivun ja taistelun kautta kohti uutta. 

Toivottavasti sinulle on tänä vuonna tapahtunut hyviä asioita. Jos ei ole, toivottavasti olet saanut oppia ja kasvaa niiden kautta. Mitä ikinä elämässäsi tulee, muista rakkaus. Se pitää paljon sisällään. Ihanaa Uutta Vuotta 2020 kaikille. 💓