Joulu on erilainen eri perheissä ja jokaisella on omat odotuksensa joulun suhteen. Uusperheiden joulun suunnitteluun liittyy paljon ihmisiä ja toisinaan haasteita. Meidän joulu ei mennyt alkuperäisten suunnitelmien mukaan, koska lasteni isä sai tietää viettävänsä joulun sairaalassa. Lapset lähtivät viimeisen koulupäivän jälkeen kuitenkin isovanhemmille ja palasivat pari päivää sitten kotiin. Ensimmäistä kertaa kahdeksaan vuoteen koristelin joulukuusen ilman lapsia. Tuntui oudolle ja hieman surulliselle ajatus siitä, etteivät lapset viettäisi joulua kummankaan vanhemman kanssa. Mielessäni pyöri joulut vuosien varrelta ja pitkästä aikaa ikävöin lapsuuden jouluja sekä isosiskoani. Tämä tuntui oudolle, mutta lasten poissaollessa oli erilailla tilaa erilaisille tunteille. Aatonaaton täytti joululaulut, haikeus ja ikävä sekä kyyneleet.
Jouluaattona lähdimme ajamaan vanhempieni luokse ja joulurauhan julistus kuunneltiin tällä kertaa autossa. Etelä-Suomessa ei ollut yhtään lunta, mutta sukulaisten vastaanotto oli lämmin. Yhteisten joulukahvien jälkeen lähdimme hautausmaalle, missä mummo kierrätti meidät kaikkien kaukaistenkin sukulaisten haudoilla. Siskoni ja mammani haudalla ikävä puristi rintaa ja kyyneleet sumensivat silmät. Hautausmaakierroksen jälkeen oli jouluateria ja -sauna. Illalla rauhoituimme yhdessä olohuoneeseen kuuntelemaan pieni jouluhartaus ja jakamaan lahjat. Lapseni kävivät jouluaattona katsomassa isäänsä sairaalassa ja illalla tuli joulupukki. Heidän joulunvietossaan olivat toiset isovanhemmat, täti, setä ja heidän isänsä tyttöystävä. Toiset lapset viettivät joulua mummolassa äidin puolen sukulaisten kanssa.
Joulupäivänä lapseni tulivat viettämään meidän kanssa päivää ja kävimme perinteisesti mummoni luona syömässä. Illalla vein heidät takaisin toisille isovanhemmille. Tapaninpäivänä kävimme sukulaisten ja ystäväni luona kylässä sekä illalla Tapaninpäiväajelulla. Nämä päivät menivät rennolla tunnelmalla. Perjantaina lapseni näkivät vielä isäänsä ja me minun kummipoikaani. Kävimme myös katsomassa kaveria sairaalassa ja vähän alennusmyynneissä. Sitten olikin aika suunnata kotia kohti ja saimme kaikki lapset meille. Ensi vuonna on lasten vuoro olla meillä jouluaattona, mutta siihen on vielä vuosi aikaa ja kukaan ei tiedä millainen tilanne silloin on. Vaikka joulua varjosti ikävä ja haikeus, meillä oli kuitenkin lämmin joulu. Meillä oli jouluruokia- ja lahjoja, eikä tarvinnut kokea väkivaltaa tai kännissä heiluvia ihmisiä.
Millainen joulu teillä oli? toivottavasti lämmin ja täynnä rakkautta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi. Arvostan sitä. :)