sunnuntai 18. huhtikuuta 2021

Erityinen sisaruus äidin silmin

Kirjoitin aiemmin oman kokemukseni erityisestä sisaruudesta sisaruksen roolissa. Nyt kirjoitan, mille se äidin silmin näyttäytyy omien lasteni välillä.

Isokarhu oli 2,5 vuotias, kun Pikkukarhu syntyi ja pian sen jälkeen vietimme vauvan kanssa kolme viikkoa sairaalassa. Se oli kova paikka IsoKarhulle ja luulen sen vaikuttavan edelleen meidän suhteeseen. Pikkukarhu nukkui vauvana huonosti päivällä ja yöllä, joten minun ja Isokarhun leikit keskeytyivät aina sen takia. Pikkukarhu ei viihtynyt lattialla ja oli "kitisevä" vauva, joka vaati paljon huomiota. Hän oli vain vuoden, kun jäin lasten kanssa yksin. Poika vaatii edelleen todella paljon aikuisen huomiota ja tämä ärsyttää sekä turhauttaa IsoKarhua. 
Isokarhu on motorisesti todella taitava ja oppinut monia asioita jo pienenä. Pikkukarhu oppi puhumaan vasta kaksi vuotiaana ja puhe ollut pitkään epäselvää. PikkuKarhulle kynän käyttäminen on todella haastavaa edelleen. Hän oppi pyöräilemään ilman apupyöriä vasta viime kesän lopulla. Isokarhu on monet kerrat kommentoinut PikkuKarhulle vuosien varrella " sinä olet jo... (milloin minkäkin) ikäinen, etkä vieläkään osaa." Olen käynyt hänen kanssaan keskusteluja, että jokainen kehittyy omaan tahtiin ja osaa muutenkin hyvin eri asioita. Pikkukarhu on tarvinnut myös paljon kannustusta ja rohkaisua, jottei luovuta heti yrittämistä.
Pojat ovat vasta nyt alkaneet leikkiä  yhdessä muutakin kuin painimista ja riehumista. Pikkukarhun keskittyminen ja leikkitaidot ovat olleet sen verran kehittymättömät, että leikeissä tarvinnut aikuisen ohjausta. Isokarhu ei ole jaksanut PikkuKarhun haasteita, vaan hermostunut ja lopettanut yhteisen leikin. Isokarhu on myös hyvin määrätietoinen, miten leikit menevät ja haluaa olla johtajana. Toisinaan Isokarhu kaipaa omaa tilaa ja rauhaa, mutta Pikkukarhu haluaa kokoajan tietää isoveljen tekemisistä. Löydän poikien leikkidynamiikasta samoja piirteitä, joita minulla oli oman siskoni kanssa. Ymmärrän Isokarhua ja hänen turhautumistaan, mutta yritän opettaa hänelle myös ymmärrystä Pikkukarhua kohtaan.

Toisinaan minulla on todella huono omatunto siitä, että Isokarhu on jäänyt minun luonani osittain PikkuKarhun varjoon. En ole todellakaan tehnyt sitä tahallani, mutta monien asioiden summana on käynyt niin. Huomaan Isokarhun olevan siitä jollain tasolla katkera PikkuKarhulle. Hän myös hakee minun huomiotani dramatiikalla. Yritän nykyään olla tietoisesti tasapuolisempi molemmille. 
Millaisia kokemuksia sinulla on erityislasten vanhempana lasten sisarussuhteesta? 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi. Arvostan sitä. :)

Ympyrä sulkeutuu

  Ympyrä sulkeutuu, kun suljen oven viimeistä kertaa. Olen viimeisen vuoden kipuillut tämän blogin kohtaloa ja tuntunut, että siitä olisi ai...