Onko minut unohdettu...?

Arki pyörii ja aika kuluu nopeasti lasten kanssa...Jaksaa Jaksaa täytyy.

Oma elämäni tuntuu kuitenkin toisinaan aika hiljaiselolle.
Ystävistä ei oo kuulunut pitkään aikaan. Kukaan ei ole aikoihin kysynyt mitä mahtaa kuulua.
Parisuhteelle ei ole kunnolla aikaa.
Raamatun lukeminen ei meinaa maistua eikä energia riittää.
Seurakunnassa opetukset menee ohi, koska aina tulee jotain mikä keskeyttää kuuntelun.
En pysty pienten lasten vuoksi palvelemaan seurakunnassakaan. Olen ihan ulkona kuvioista.
Ei innosta ja ahdistaa.
Tuntuu kuin Jumalakin olisi unohtanut minut.

Kenties jonkun mielestä kuulostaa tutulle?

Kaikista tunteista huolimatta lapset ovat vain hetken pieniä. Heidän kanssaan vietetystä ajasta tulee nauttia joka hetki kun vain pystyy. Väsyneenä se vain meinaa välillä unohtua. Rakastan meidän lapsia kyllä niin paljon. Miten mahtavaa nähdä pienten ihmitsen kasvavan ja oppivan uutta.

Sitten totuus mikä koskettaa meistä jokaista. Jumala ei ole unohtanut minua eikä sinua, vaikka meistä tuntuisi miltä. Tunteet tulee ja menee, mutta se tosiasia ei muutu että Jumala näkee meidän jokaisen liikkeemme. Hän rakastaa ja haluaa auttaa meitä. Niinkuin me toivomme, että joku haluaisi aidosti kohdata meitä, Jumala haluaisi että kohtaisimme Häntä.

Tämä voi tuntua susta kaukaiselta, mutta muista että jos sulla joskus tulee yksinäinen hetki elämässäsi Jumala ei oo unohtanu sua. Voit aina kysyä tai huutaa Jumalan puoleen, että onko Hän todella siellä.

Kaipaan teitä ystävät. 

Kaipaan sua aviomies. 

Kaipaan Sua Jumala. 

Jokainen elämämme vaihe tuo mahdollisuuden johonkin uuteen ja opettaa meitä.  

Usein huomaamme sen vasta katsoessamme taaksemme.                                         

(kuvat Googlen kuvahausta)