Muutettiin tossa toissa päivänä uuteen asuntoon. Mä ku oon niin tunnollinen ja täydellisyyteen pyrkivä, niin tää muutto on aiheuttanu mulle valtavan stressin. Muuttopäivän jälkeen oon ollu ihan puhki fyysisesti sekä henkisesti. Laatikot alkaa olla aika hyvin purettu, kiitos ystävien ja äitini. Tämä koti tuntuu niin kodilta. Jotenkin tuli heti sellainen rauha, kun tultiin tähän asuntoon. ja oma sauna on ihana. <3
Muutto on tietty vaikuttanu lapsiinki. Iso karhu käy niin ylikierroksilla kokoajan. Ollaan puhuttu paljon uudesta kodista ennen muuttoa ja hän on saanut itekin kysellä. Viimiset pari päivää on ollu sadepäiviä eikä olla ees päästy kunnolla ulos. Hän haluis mennä takasin vanhaan kotiin ja hyppii suunnilleen seinille. Ison karhu koittaa käyttäytyä kuin "maailman omistaja" ja komennella myös meitäkin sekä lyödä. Hän itse sanoo, että kiukuttaa kun kaikki on hujanhajan. Nyt kuitenkin alkaa tavarat olla jo aika hyvin paikallaan. Illat ovat olleet kaikkein pahimpia. Nukkumaan käymiset menee vain juoksemiseksi ja pikku karhunkin heräämiseksi.
Tottakai on normaalia, että lapsi reagoi muutokseen. Tiedän että sen kuuluu purkautua ja se on tervettä. Kysyy vaan meiltä vanhemmilta todella paljon kärsivällisyyttä. Itsekin kun on väsynyt muutosta ja stressin purkautumisesta, niin kärsivällisyys ei ole samaa luokkaa kuin normaalisti.
Tämä ilta on ollu oikein kärjistymä. Lapset nukkuivat aamulla pidempään kuin normaalisti ja nukkuivat vielä alkuillasta automatkalla. Iso karhu ei millään kävisi nukkumaan, vaan juoksee ja huutaa ympäriinsä. Käytöksellään myös herättänyt ainakin viisi kertaa pikku karhun. Itseäkin jo väsyttäisi kovasti. Kyllä pinna alkoi palaa kun iso karhu vain juoksee ja lyö sekä potkii. Jälkeen päin aina itseä harmittaa, kun tulee hermostuttua. Haluaisin uskovaisena ja ylipäätään äitinä pysyä kärsivällisenä lasten kanssa. Se ei vain aina ole mahdollista, ainakaan minulle. Tiedän äitejä, ketkä ainakin minun mielestä ovat aina niin ihania ja rauhallisia äitejä. Silloin kun se oma pinna katkeaa, niin jälkeenpäin harmittaa kamalasti. Toki aina pyydän hermostumista anteeksi ja iso karhu pyytää omaa käytöstään anteeksi. Lopuksi halataan ja annetaan pusut. Omalla esimerkillään voi parhaiten opettaa lapselle anteeksti pyytämisen ja anteeksi antamisen.
Huhhuh. Nyt kyllä uni alkaa maittaa.
Tässä oli tämän päivän ajatuksia. Kiitos Jeesus, että sinun armosi riittää kaikille.
Kiitos että annat kaikki meidän synnit anteeksi.
Kiitos että opetat ja kasvatat meitä ihmisinä sekä vanhempina.
Kiitos että saan pyytää lisää kätsivällisyyttä itselleni ja miehelleni sekä kaikille muillekin vanhemmille.
Kiitos että olet antanut meillä kuitenkin aivan ihanat lapset.
Kiitos että rakastat meitä ihmisiä tällaisina vajavaisina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi. Arvostan sitä. :)