Ilmeisesti hän aisti sen, koska heräsi ekan kerran jo kymmenen jälkeen.
Häntä piti sylissä hyssytellä, koska itki niin lohduttomasti. Kun sitten hieman rauhoittui, laitoin takaisin sänkyyn ja pidin kättä hänen päällään turvana. Koitin välillä antaa vesihörppyä, mutta voi kamala miten Pikku Karhu siitä loukkaantuikin.
Kahteen asti sitten valvottiinkin. Aina kun hän oli vaipumassa syvään uneen, säpsähti hereille ja alkoi itkeä.
Siinä koeteltiin äitiäkin, kun toinen selkeästi itki pettymystä ja loukkaantumista. Toinen itkee surkeana ja tieto siitä, että imettämällä vauva rauhoittuu ja itse pääsee nukkumaan nopeasti pistää aika tiukoille.
Kuitenkin ajatus kokonaisista yöunista ja pirteämmästä äidistä auttoi jaksamaan ja pysymään lujana. Jaksava äiti on nimittäin tärkeä asia lapsille.
Kun viimein nukahti kunnolla, hän heräsi vasta kuudelta syömään. Puoli yhdeksältä menin herättämään molemmat (mikä todella harvinaista).
Katsotaan mitä tästä yöstä tulee...
Tässä pari linkkiä unikouluaiheesta, jos jollain muullakin sattuu olla ajankohtaisena:
http://www.unikoulu.fi/, http://valeaiti.blogspot.fi/2012/10/unikouluohjeet.htmlJos jollakin on hyviä vinkkejä tai rohkasevia kokemuksia unikoulusta, laitelkaa kommenttia.
Rauhallista yötä kaikille! :)
(P.S. kuvat Googlen kuvahausta)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi. Arvostan sitä. :)