Onko mulla oikeutta mun tunteisiin?

Aina puhutaan, että kyllä nuorena jaksaa...

Välillä mietin, että onko mulla oikeutta olla väsynyt ja alavireinen. En oo kahden lapsen yksinhuoltajaäiti enkä ole sokea pienten lasten äiti tai muuta vastaavaa.

Päivisin olen yksin lasten kanssa. Ison Karhun kanssa on nyt muuton jälkeen saanut vääntää suunnilleen joka asiasta aamusta nukkumaan käymiseen asti. Hänen käytöksensä on hyvin uhmakasta teoilla sekä puheilla ja lisäksi toisinaan hän ärsyttää Pikku Karhua ihan tahallaan. Joka päivä meillä on kyllä joku ihana hetki yhdessä.
Pikku Karhu ei viihdy mielellään muualla kuin sylissä. Kotityötkin pitäisi hoitaa siinä kaiken keskellä.
Illalla kun saa taistelua Ison Karhun nukkumaan ja Pikku Karhukin viimein nukahtaa, itsenkin tekee mieli vain kaatua sänkyyn. Pikku Karhu heräileekin sitten yöllä 3-5 krt. Jonkun mielestä se voi olla vähän, mutta minua se määrä väsyttää. Tarvitsisin nimittäin normaalisti yössä n. yhdeksän tuntia yhtä jaksoista unta.

Vuosi sitten syksyllä romahdin ja masennuin. Aina jaksava nuori nainen ei vain enää jaksanutkaan. Siitä on noustu pikku hiljaa Jumalan työn kautta. 

Tässä vuoden sisällä on ollut monia rankkoja vaiheita elämässämme, joista en nyt kirjoita sen tarkemmin. Paljon ahdistusta ja kyyneleitä on mahtunut pieneen aikaan. Välillä tullut kyseltyä, että missä Jumala ja Hänen apunsa on meidän elämästä.  Jälkeen päin, kun katsoo niin Jumalan huolenpito ei kuitenkaan ollut hävinnyt meidän elämästämme. 

Muuton jälkeen olen jälleen tuntenut itseni välillä väsymyksen lisäksi alavireiseksi. Koen siitä kuitenkin huonoa omaatuntoa, koska mulla on mies mun tukena ja asiat sillai hyvin sekä olen kaikenlisäksi nuori. Kyllähän silloin pitäisi jaksaa ja vielä hymyilläkkin.

Rakastan mun perhettä todella paljon ja olen onnellinen heidän kanssaan.
Kysymykseni kuitenkin välillä on, että onko mulla oikeus kaiken hyvän keskellä olla väsynyt ja alavireinen?
Nämä olivat tällä kertaa tällaisia syviä henkilökohtasia pohdintoja...

Rukoukseni Jumalan puoleeen on ollut jo pitkään ja edelleen , että saisin yliluonnollisen 
Hänen ilonsa ja rauhansa elämääni. 
Kaipaan tuota juuri itselleni. 
Kaipaan Jumalan rakkautta ja Jumalan läheisyyttä.

 

(P.S. kuvat Googlen kuvahausta)