Aamulla odotus alkoi heti heräämisestä. En ymmärrä miten aamulla tulee aina kiire, vaikka heräisi kuinka aikaisin. Tuona aamuna asiaan kyllä vaikutti huonosti nukuttu yö. Isolla Karhulla on onneksi potkulauta, jolla hän pääsee reippaammin. Hän inhoaa kiirettä ja silloin usein tulee kiukku sekä vauhti hidastuu entisestään. Hänen piti kierrellä ja katsella kaikki mitä ympärillä tapahtui. Olimmekin sitten 15min. myöhässä. Ison Karhun suurin murhe oli se, ettei ehtisi leikkiä sisäleluilla.
Se ei onneksi haitannut hoitajia. Riisuimme hiljaa ulkovaatteet ja paikka olikin jo tuttu molemmille pojille, ettei mennyt aikaa kummasteluun. Hipsimme kohti salia, jossa muut lapset olivat. Ryhmä kuitenkin halusi odottaa ja ottaa meidät mukaansa alusta asti. Pojat istuutuivat jo tottuneesti penkille ja minä heidän taakseen. Pikku Karhu oli hellyyttävä, kun halusi pitää Isoa Karhua kädestä koko pyhäkoulun ajan. Jos Iso Karhu irotti otteensa, Pikku Karhu otti uudelleen kädestä kiinni. He istuivat aivan hiljaa ja paikallaan käsi kädessä.
Pyhäkoulun loputtua sanoin Isolle Karhulle, että kohta me Pikku Karhun kanssa lähdemme. Hän totesikin reippaasti sen olevan hyvä ajatus, koska he lähtevät pian ulos leikkimään. Me menimme Pikku Karhun kanssa jo eteiseen odottamaan. Iso Karhu sai oman naulakkopaikan ja minä purkasin hänen kassinsa siihen. Vielä muutaman sanan vaihdoin päiväkodin tädin kanssa ja sitten olisikin ollut aika lähteä. Annoin Isolle Karhulle halin ja pusun sekä hän halusi antaa Pikku Karhullekin halin ja pusun. Muistutin Isoa Karhua vielä siitä, että hoitotädeille voi kertoa aivan kaikesta ja kysyä, jos tulee jotakin sellaista. Olimme mieheni kanssa jo aiemmin kertoneet tärkeimmät asiat Ison Karhun jutuista tällä hetkellä. Hoitotäti ottikin Ison Karhun hoiviinsa ja me lähdimme Pikku Karhun kanssa pukemaan. Pikku Karhu olisi myös halunnut jäädä päiväkotiin, mutta ulos päästyämme lähti ihan mielellään minun kanssani.
Päästyäni päiväkodin portista ulos, minun oli pakko soittaa miehelleni tippa linssissä. Iso Karhu jäi todella reippaasti ja olin iloinen siitä. Tämä oli kuitenkin tietyllä tavalla vaikeaa minulle, koska hän ei olisi kanssani kotona enää samalla tavalla. Tämä on jonkinlaisen aikakauden päättyminen ja uuden alkaminen. Mitenköhän poraan vuoden päästä, kun Pikku Karhu menee ensimmäistä kertaa päiväkotiin. Iso Karhu on sentään aiemminkin ollut päiväkodissa ja kerhossa.
Kävimme Pikku Karhun kanssa kaupassa ja menimme kotiin syömään lounasta. Sen jälkeen lähdimme ystäväni kanssa auttamaan pakolaisille tulleiden lahjoitusten lajittelussa. Otin hieman riskin, koska päätin lähteä Pikku Karhun kanssa. Edellisenä päivänä maahanmuuttajakoordinaatti ja ystäväni saivat puhuttua minut ympäri edes kokeilemaan. Päivä menikin yllättävän hyvin, vaikka olikin rankkaa puuhaa. Ystäväni vei meidät takaisin kaupunkiin ja suoraan päiväkodille.
Iso Karhu leikki päiväkodin aidan vieressä jonkun toisen pojan kanssa. En ehtinyt edes sanoa moi, kun Iso Karhu huusi: " Äiti oon saanu kavereita". Voi mikä ilo valtasi sydämeni.
Lastenhoitaja kertoi päivän menneen hyvin ja Ison Karhun olevan taitava palapelin tekijä. Hän oli syönyt hyvin ja levännyt. Päiväuniahan hän ei enää nuku, vaan pääsi sadun jälkeen leikkimään. Kun olisi kotiin pitänyt lähteä, hän ei olisi millään malttanut. Leikit olivat pahasti kesken ja hän oli niin innoissaan uudesta päiväkodistaan.
Potkulauta on hänelle tärkeä juttu ja hän on ylpeä kaikista tempuista. Niimpä hän on joka kerta lähtiessämme pyytänyt jonkun tädeistä katsomaan taitojaan. Nytkin hän pyysi sellaiset ketkä eivät olleet vielä nähneet. Hän esitteli aidan edessä hyppyjään ja kaarroksiaan. Todella taitava poika. Hämmästyksen huudahdukset kaikuivat tätien ihmetellessä.
Meninmme lasten kanssa vielä hetkeksi läheiseen puistoon. Kyselin Isolta Karhulta hänen päivästään. Hän kertoi helpottuneena, ettei se ollutkaan niin jännittävää kuin aluksi luuli. Hänestä ei ollut kyllä varsinaisesti aamulla huomannut, että hän olisi jännittänyt. Kysyin mikä häntä jännitti päiväkotiin menemisessä. Iso Karhu sanoi hieman surkeana: " Se joudunko leikkimään yksin, eikä kukaan leiki minun kanssani niinkuin kerhossakin." Samaan hengen vetoon hän kuitenkin totesi iloisena: "Ei tarvinut leikkiä yksin, koska sain sieltä uusia kavereita". Taas olivat äidin silmät kosteat. Hän oli jotenkin todella iloinen tuon hoitopäivän jälkeen, eikä kiukunnut läheskään niin paljon kuin normaalisti. Kotona hän halusi leikkiä yksin poikien huoneessa ja hänellä oli todella kivan kuuloiset leikit.
Iso Karhu odottaa innolla ensi viikon hoitopäivää. Huomasin omankin kärsivällisyyteni olevan pidempi hänen kanssaan tuon hoitopäivän jälkeen. Tämä vaikuttaa siis ensimmäisen päivän perusteella ainakin aivan oikealle ratkaisulle. Olen iloinen miten hienosti hänellä alkoi tuo päiväkoti. :)
P.S. kuvat Googlen kuvahausta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi. Arvostan sitä. :)