Sydän sulaa

Tänään luimme Pikku Karhun kanssa eläinkirjaa ja hän tosissaan sanoi jokaisen eläimen kohdalla "omalla kielellään" eläimen nimen. Hevosen kohdalla hän kuitenkin sanoi "heppa" ja sen jälkeen kaikki olivatkin heppoja. Hän kuitenkin selkeästi tietää, mikä on heppa.

Lähtiessäni Pikku Karhun kanssa ulos, sanoin hänelle menevämme ulos. Hän alkoi toistaa "omalla kielellään" (jota kuitenkin hieman jo ymmärrän), että mennään. Kysyin häneltä, että minne mennään. Hän alkoi hokea, että mennään kauppaan. Kysyin häneltä, mitä hän sieltä haluaisi ostaa. Hän totesi, että maitoa. Kysyin vielä, että haluatko mennä kauppaa ostamaan maitoa. Vastaukseksi sain "mm`m" ja leveän hymyn. Totesin hänelle, että he olivat isin kanssa aamulla jo käyneet ostamassa maitoa. Hassu pieni poika. <3

Kaupassa käynnin jälkeen menimme läheiseen puistoon leikkimään. Puistossa ei meidän lisäksi ollut muita suomalaisia, vaan paljon ulkomaalaisia lapsia. Eräs tyttö seurasi minun ja Pikku Karhun touhuja tovin ja alkoi sitten laskea Pikku Karhun kanssa liukumäkeä. Hän auttoi Pikku Karhun ylös tasanteilta ja laski hänen kanssaan alas. Laitoin Pikku Karhun pyörivään keinuun ja heilutin varovasti. Tuo tyttö tuli viereen, joten kysyin haluaisiko hän tulla kyytiin. Hän ei tuntunut ymmärtävän, joten näytin penkkiä ja kysyin uudelleen. Autoin hänet keinuun ja annoin heille vauhtia. Pikku Karhu pyrkikin saman tien pois, mutta annoin tytölle varovasti vauhtia.  Juoksin Pikku Karhun perään ja muutama venäläinen lapsi tykästyi häneen. Kysyin keinussa olevalta tytöltä haluaisiko hän lisää vauhtia ja samalla näytin käsillä heiluvaa liikettä. Tyttö hymyili ja nyökkäsi. Annoin hänelle vauhtia ja menin taas Pikku Karhun luo. Tyttö huusi aina: "Kiitos" ja katsoi minua, kun hän halusi lisää vauhtia. Minä kysyin joka kertaa: Lisää?. Hän nauroi ääneen ja tykkäsi kovasti. Tuntui ihanalle saada tuo aluksi aran oloinen suomea puhumaton tyttö nauramaan ääneen. Tytön äiti puhui kokoajan puhelimessa, mutta heidän lähtiessään hän kiitti minua.

Pikku Karhu ei paljon vierastele. Hän juoksi puistossa jonkun ulkomaalaisen miehen jalkoihin. Mies hymyili hänelle ja jatkoi oman lapsensa luo. Pikku Karhu juoksi hänen peräänsä ja heittäytyi hänen jalkojaan vasten. Mies otti hänet syliinsä ja hymyili.Sitten mies heitti Pikku Karhua pari kertaa ilmaan ja Pikku Karhu nauroi onnesta. Mies antoi hänelle pusun poskelle ja laski maahan. Tuon jälkeen mies ja hänen vaimonsa hymyilivät meille joka kerta, kun kohtasimme.

Lähdimme Pikku Karhun kanssa kohti kotia, mutta ajattelin väsyttää häntä ja kävelyttää puiston lähellä olevaa ihanaa katua pitkin. Yleensä Pikku Karhu alkaa huutaa samantien, kun hänet ottaa pois rattaista. Hän ei kävele senttiäkään rattaiden ollessa vieressä. Sanoin hänelle, että juostaan ja aloin kipittää eteenpäin. Hän juoksi innoissaan perääni ja syöksyi syliini. Tämä toistui muutaman kerran. Pian Pikku Karhu keksi "kivan" leikin ja hän koitti karkailla autotielle tai parkkipaikalle. Juoksin aina hänen peräänsä ja sanoin, ettei noin saisi tehdä. Hetken hän juoksi kadulla ja sitten taas karkuun. Lopulta hän väsähti ja pyysi rattaisiin. Lähdimme siis kotiin syömään.

Syödessäni Pikku Karhun kanssa päivällistä kuulin, kuinka ystäväni lapsi yritti rappukäytävässä tulla paukuttamaan meidän postiluukkuamme. Hän tykkää toisinaan tehdä näin ja samalla hän huusi nimeäni. Hänellä ei vielä hirveän montaa sanaa ole, joten oli aivan ihanaa kuulla tuon puolitoista vuotiaan tytön sanovan nimeni melkein oikein.

Eilinen päivä koostui ihanista pikku jutuista. <3
Isoa Karhua ei mainittu, koska hänellä oli vaaripäivä ja hän oli vaarin kanssa koko päivän mökillä.

P.S. Kuvat Googlen kuvahausta