Mieheni sai viime keväänä diagnoosin, joka oli toisaalta helpotus ja toisaalta sulateltava asia. Olen kuitenkin iloinen, että diagnoosi saatiin. Sen tiedostaminen ja lääityksen saaminen on selkeyttänyt asioita.
Tämä syksy on ollut haasteellista aikaa meidän perheelle. Mieheni on ollut todella väsynyt ja masiksessa. Hän on kuitenkin yhtä viikkoa lukuun ottamatta jaksanut käydä töissä. Se on ollut hyvä, koska töihin lähteminen pakottaa heräämään ja tuo päivään rytmiä. Hän on heräillyt öisin useita kertoja, mutta onneksi nukahtanut uudestaan. Aamuisin hänellä on kirkasvalolamppu herätyskellona, joten hän saa herätä "luonolliseen valoon". Minä olen aamuisin herännyt lasten kanssa ja huolehtinut heidän aamutoimensa.
Töistä tullessaan mieheni on ollut kovin väsynyt ja kaivannut paljon lepoa. Lapset roikkuvat hänessä ja pyytävät leikkimään, koska kaipaavat tuossa vaiheessa päivää isin huomiota. Koitan selittää lapsille, että isi tarvitsee hetken lepoa. He eivät kuitenkaan malttaisi antaa isin levätä. Välillä on kuitenkin ollut päiviä, jolloin mieheni on tultuaan melkein heti jaksanut leikkiä lasten kanssa. Olemme nyt sopineet, että niinä päivinä kun hän on todella väsynyt töiden jälkeen, hän voi mennä vanhemmilleen hetkeksi lepäämään.
Saatuamme pojat nukkumaan, olemme katsoneet Frendejä. Jutteluun ei ole oikein ollut energiaa. Juttelua olemme saattaneet aloittaa sängyssä, joka ei yleensä ole hyvä idea. Toinen saattaa vaikka nukahtaa kesken tärkeän keskustelun. Olen yrittänyt huomioida miestäni mahdollisimma paljon, jotta hän kokisi olonsa rakastetuksi ja saisi iloa. Olen varmistellut, että hän huolehtii itsestään. Välillä hän on kokenut sen kyttäämiseksi, mutta yleensä kuitenkin tarpeelliseksi.
En sano, että tämä aina olisi helppo pakka pitää kasassa. Sitä ei pidä kuitenkaan jäädä liikaa miettimään. Lasten ilo ja energisyys antavat minullekin iloa ja voimaa. Miehelläni on toki välillä hyviäkin päiviä ja ne auttavat myös minua jaksamaan eteenpäin. Käyn joka toinen viikko juttelemassa ammatti-ihmisen kanssa ja hän osaa antaa ammattilaisen ja ulkopuolisen näkökulmaa asioihin. Minulla on ihania ystäviä, jotka kuuntelevat ja tukevat sekä rukoilevat. Jumala on varmasti kuitenkin suurin voiman lähteeni. Luottamus Hänen huolenpitoonsa ja rukouksen voimaan tuovat toivoa ja lohdutusta vaikeinakin päivinä. On tärkeää muistaa myös oma terveys ja hyvinvointi. Se niin helposti unohtuu. Minä usein vaikeissa tilanteissa laitan itseni sivuun ja huolehdin vain muista. Toisinaan kuitenkin olen järjestänyt asiat niin, että lähden ilman lapsia katsomaan kavereita. Syksyn tullen liikunta ei ole enää oikein maistunut minulle eikä miehelleni. Se olisi kyllä tärkeää jaksamisen ja mielialan kannalta. En minäkään ole mikään täydellinen vaimo, mutta teen parhaani perheeni hyvinvoinnin eteen.
Haluan hieman raottaa mitä toisen sairaus tuo tullessaan, jotta joku muu voisi saada tästä toivoa ja kenties vertaistukea itselleen. Itse ainakin kaipaisin vertaistukea, mutten ole vielä löytänyt tai ehtinyt paneutua kunnolla.
Toivon voimaa ja iloa jokaisen lukijan syksyyn! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi. Arvostan sitä. :)