maanantai 14. maaliskuuta 2016

Ilta ystävälle

Ystävälläni oli lauantaina synttärit ja hän halusi juhlistaa niitä jotenkin eri tavalla kuin yleensä. Minä en saanut lapsia hoitoon, joten pyysin hänet meille.  Siitä sain kimmokkeen kunnolla siivota sairastamisen jäljiltä kamalassa kunnossa olevan kotimme. Lupasin laittaa meille illaksi syötävää ja lämmittää saunan.

Ostin hänelle vaaleanpunaisia ruusuja, koska tiedän hänen pitävän niistä. Taustalle laitoin ylistysmusiikkia soimaan ja sytytin kynttilän pöydälle. Hänen tultuaa rukoilimme yhteisen iltamme puolesta. Halusin sen olevan onnistunut synttärilahja. Söimme tekemääni salaattia, jossa oli punaviinissä haudutettua kanaa, keitettyjä kananmunia, siemenpähkinäsekoitusta, fetajuustoa, ananasta sekä perussalaattitarvikkeita. Salaatin kanssa olin paistanut moniviljapatonkeja. Omasta mielestäni ateria oli onnistunut ja meillä riitti juteltavaa.


Syömisen jälkeen menimme saunaan, minne olin varannut kasvonaamion, jalkojen kuorintatarvikkeita ja jalkakylvyn. Meillä oli ihanan rauhallista ja rentoa, emmekä olleet nauttineet yhtään alkoholia.

Saunan jälkeen oli vielä jälkiruoan vuoro. Tarjolla oli triojäätelöä ja suklaakastiketta sekä suklaapaloja. Lisäksi oli sipsejä ja dippiä. Aika hujahti ja kello oli jo lähempänä puolta yötä, joten päätimme ystäväni jäävän meille yöksi.

Juttua olisi riittänyt varmasti aamun pikkutunneille asti, koska emme  olleet jutelleet kunnolla pitkään aikaan. Tiedostin kuitenkin kellon olevan lähemmäs yksi ja lasten aamuheräämisen, joten aloin kaipaamaan nukkumaan. Rukoilimme vielä yhdessä ja toivotimme hyvät yöt. Annoin ystäväni nukkua sängyssäni ja itse kiipesin Ison Karhun viereen.

Omasta mielestäni ilta oli onnistunut ja ystäväni tykkäsi siitä. Tämä oli erilainen synttärilahja, mutta jollain tavalla konkreettisempi kuin tavaralahja. Ystävät ovat Jumalan antama lahja toisillemme, joten pidetään toisistamme huolta.<3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi. Arvostan sitä. :)

Ympyrä sulkeutuu

  Ympyrä sulkeutuu, kun suljen oven viimeistä kertaa. Olen viimeisen vuoden kipuillut tämän blogin kohtaloa ja tuntunut, että siitä olisi ai...