lauantai 26. maaliskuuta 2016

Kiirastorstai

Kiirastorstai on siis Pääsiäistä edeltävän hiljaisen viikon torstai.
Raamatussa kerrotaan, että Jeesus vietti silloin viimeisen ateriansa opetuslasten kanssa ja kertoi pois menostaan sekä opetti ehtoollisen vietosta.
                                                            (Kuva Googlen kuvahausta)
 
"Hän otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: 'Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni.'" (Luuk. 22: 19)

Meidän seurakunnalla järjestettiin toista kertaa yhteiskristillinen kiirastorstain lammasateria. Viime vuonna aterialla oli niin suuri suosio, että paikat loppuivat kesken. Minä olin tänä vuonna ensimmäistä kertaa ja tykkäsin tuosta illasta.

Alussa pastorimme kertoi taustaa, miksi Pääsiäisenä syödään lammasta. Se johtaa kauas Egyptiin asti, jolloin israelilaiset pääsivät vapauteen orjuudesta. Silloin teurastettiin karitsa ja  sen verellä siveltiin oven pielet. Se oli merkkinä heistä, jotka olivat Jumalan valittua kansaa. Jumala armahti jokaisen kodin, jonka ovenpielet olivat sivellyt.

Meille oli valmistettu ateria, joka oli todella hyvää. Liha ja kasvikset olivat todella mureita. Ruokailun lomassa vaihdettiin ystävien ja tuttavien kanssa kuulumisia. Jälkiruuaksi oli vielä perinteiset pullakahvit.

Pastorimme kertoi myös siitä, miten kiirastorstai liittyy Jeesukseen. Lopussa vielä vietimme ehtoollista. Tuosta kiirastorstai-illasta alkoi Jeesuksen kärsimys. Hän olisi voinut jättää sen tekemättä, mutta teki sen jokaisen meidän ihmisen puolesta. Jumala rakastaa maailmaa niin paljon, että antoi ainoan poikansa kärsiä ja kuolla meidän pahojen tekojemme tähden.

Lue Raamatusta lisää Pääsiäisestä: http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible

Rauhallista Pääsiäisen aikaa kaikille! <3 
                                  (Googlen kuvahausta)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi. Arvostan sitä. :)

Ympyrä sulkeutuu

  Ympyrä sulkeutuu, kun suljen oven viimeistä kertaa. Olen viimeisen vuoden kipuillut tämän blogin kohtaloa ja tuntunut, että siitä olisi ai...