maanantai 21. maaliskuuta 2016

Seikkailemassa

Olimme viikonloppuna piiitkästä aikaa maalla. Kovasta flunssastani huolimatta ulkoilin lasten kanssa ja ulkona oli myös helpompi hengittää. Ulkoilujen jälkeen huomasin oloni olevan kipeämpi, mutta sitten lepäsin hetken viltin alla. Otin muutenkin joka päivä pienet päikkärit.

Keväinen hanki kantoi ja pääsimme hyvin kulkemaan pellolla sekä metsässä. Välillä potkukelkkailimme pitkin peltoja ja sitten laskettiin pulkalla mäkeä.
 
 

Eilen päätin näyttää Isolle Karhulle vanhan maakellarin, joka ei ole ollut käytössä enää vuosiin. Kävimme siellä sisällä ja se oli pienelle pojalle jännittävä juttu. Innostuimme Ison Karhun ja siskoni kanssa ja päätimme jatkaa tuota "seikkailua". Kävelimme paikoissa, minne kesällä ei pääsisi. Iso Karhu halusi olla meidän "johtaja" ja päättää minne suuntaan menisimme. Toki me katsoimme, olivatko hänen reittinsä turvallisia. Kiipesimme sopivista kohdista ylemmäs kalliolle ja lopulta olimme huipulla. Siellä hetken käveltyämme etsimme uuden, turvallisen paikan, mistä mennä alas. Matkalla näimme todella kauniita luonnon paikkoja, jotka halusin koittaa ikuistaa kameralla. Se tunnelma ei kuitenkaan valitettavasti välity samalla tavalla kuvasta kuin paikanpäällä. Koskematon luonto on vain jotain niin kaunista ja minusta se kertoo Jumalan ihmeellisyydestä.

Eilinen retki oli Isolle Karhulle niin mahtava juttu, että hän halusi tänäänkin lähteä seikkailemaan. Ilma ei ollut niin kaunis ja satoi lunta. Kävelimme metsässä ja tutkimme eläinten jälkiä ja kuuntelimme lintujen laulua. Matkalla kävimme myös katsomassa papan töiden tekemistä. Kävellessämme metsässä, päädyimme pienelle järvelle. Sen jää oli vielä todella paksua. Kuljimme kuitenkin varmuuden vuoksi melko rannassa. Löysimme monia mielenkiintoisia paikkoja. Iso Karhu oli aivan tohkeissaan päästyämme takaisin mummilaan.
 
 




Luonto on aina ollut lähellä sydäntäni ja olen tainnut kertoa siitä aiemminkin. Luonnossa minun on helppo rauhoittua ja kohdata Jumalaa. Metsissä on monia kauniita asioita, jotka eivät ole ihmiskäsin tehtyjä. Se näyttää kiehtovan myös Isoa Karhua.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi. Arvostan sitä. :)

Ympyrä sulkeutuu

  Ympyrä sulkeutuu, kun suljen oven viimeistä kertaa. Olen viimeisen vuoden kipuillut tämän blogin kohtaloa ja tuntunut, että siitä olisi ai...