Välillä mietin miten "vauva" Pikku Karhu vielä onkaan, vaikka hän on 1v.9kk. Tuon ikäisenä Iso Karhu puhui jo kahden tai kolmen sanan lauseita, rakenteli palapelejä, söi haarukalla, joi tavallisesta mukista ja paljon muuta.
Pikku Karhu puhuu edelleen "papa, mamama"-kieltä. Hänellä tulee vain muutama selkeä sana: "pappa", "heppa", "joo", "hyvä", "e-ei", "ohoh". Muut sanat tulee papa kielellä, vaikkakin tavumäärä on oikea. Hän kuitenkin ymmärtää monia sanoja ja puhetta.
Pikku Karhulla on palapelejä, muttei hän oikein jaksa keskittyä niihin. Jos alustassa on sama kuva johon pala tulee, sitten hän saattaa yrittää laittaa siihen.
Pikku Karhu syö ruokansa edelleen sormin. Hän osaisi syödä lusikalla, mutta se toki on hitaampaa. Kotona hän ei suostu juomaan nokkamukista, vaan juo tuttipullosta. Isovanhemmilla hän kyllä osaa juoda nokkamukista. Olen kokeillut tavallista mukiakin, mutta sen hän heittää pöydälle.
Heräsin vähä aikaa sitten tähän vertailuun. Koitan muistuttaa itseäni siitä, että lapset ovat erilaisia ja kehittyvät eri tahtiin. Lisäksi Iso Karhu on aina ollut motorisesti niin lahjakas, että hän on hieman huono vertailukohta. Pikku Karhu on sen verran aktiivinen, ettei hänellä ole "aikaa" pikkunäpertelyyn. Iso Karhu oli tuon ikäisenä ollut jo perhepäivähoidossa ja aloitti päiväkodin, joten sekin on varmasti vaikuttanut. Silloin kun Iso Karhu oli taapero, meillä oli vain yksi lapsi ja hän sai kaiken huomion. Nyt on kaksi lasta jotka tarvitsevat huomiota omiin juttuihinsa ja elämäntilanne muutenkin todella erilainen. Lisäksi koitan muistuttaa itseäni siitä, mitkä Pikku Karhun lähtökohdat ovat olleet. Hän oli elämänsä ensimmäiset kolme viikkoa sairaalassa ja taisteli hengestään. Se voi ihan hyvin vaikuttaa hieman taustalla. Saamme siis olla kiitollisia siitä, että Pikku Karhu on noin aktiivinen ja iloinen lapsi sekä kehittynyt noinkin hyvin. Hän on kuitenkin aivan normaali ja terve lapsi.
Mitä sitten jos hän ei kaikkia juttuja opi heti?Hän on vielä kanssani kotona, eikä se haittaa ettei hän osaa vielä kaikkia juttuja. Hän kyllä ehtii oppia ne ja tehdä niitä moneen kertaan. Hänellä ei tarvitse olla kiire kasvaa isoksi.
Lapsia ei siis tulisi vertailla tai sitä ei tulisi tehdä ainakaan heidän kuullensa. "Vertailtava" lapsi voi kokea alemmuuden tunnetta ja riittämättömyyttä. Vastaavasti se keneen verrataan voi alkaa käyttää sitä "hyödykseen" ja kiusata toista. Jokainen ihminen on erilainen, joten jokainen lapsi on erilainen. Jokainen lapsi on kuitenkin todella rakas sellaisena kuin on. Sen haluan sanoa omille lapsilleni ja käytöksellänikin viestittää sitä. Rakastan molempia lapsiamme aivan valtavasti ja he ovat todella ihania. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi. Arvostan sitä. :)