Iso Karhu on aina välillä heittänyt, että haluisi leipoa. Siihen ei ole kuitenkaan ollut sopivaa saumaa tai energiaa. Meiltä hajosi keittiön valaisin ja eräs ystäväni lupasi tuoda hänellä ylimääräisenä olevan tilalle. Kysessä oli Ikean lamppu, jonka asentaminen oli hieman monimutkaisempi juttu. Ystäväni kuitenkin lupasi asentaa sen minulle, eikä haluaisi edes mitään korvausta. Tästä hyvästä halusin tarjota hänelle pullakahvit, joten sain kaksi kärpästä yhdellä iskulla.
Teimme ensin Ison Karhun kanssa kahdestaan pullataikinaa. Hämmennys ja kauhistus valtasi minut, kun huomasin kaatavani meidän viimeisiä jauhoja taikinaan ja sen olevan vielä melkoisen löysää. Soitin ystävälleni naapuriin, muttei hänelläkään ollut jauhoja. Ei auttanut kuin laittaa löysä pullataikina turpoamaan, pukea pojille vaatteet päälle ja suunata kauppaan. Luojan kiitos me asumme keskustassa, joten kauppaan ei ollut pitkä matka. Palattuamme kotiin, löysä pullataikina oli kivasti noussut.
Iso Karhu oli toivonut, että leipoisimme myös pipareita. Päätin että tekisimme ne sillä välin, kun uuni kuumenee ja pullataikina nousee lisää.
Ohjeen otin kotikokin sivuilta ja se oli hyvin yksinkertainen:
- ½ dl maitoa
- 4 tl vanilijasokeria
- ½ tl leivinjauhetta
- 2½ dl vehnäjauhoja
- 100g voita
- 1½ dl sokeria
- 1 rkl hunajaa
- kaurahiutaleita (tämä oli oma lisäykseni)
Isosta Karhusta taikina oli niin hyvää, että hän meinasi syödä sen kokonaan. Lisäksi hänestä oli hirveän hauskaa maistella sormin pelkkää sokeria ja voita. Lapset ovat mielestäni joskus kovin hassuja. Asettelimme vuorotellen taikinaa pellille ja laitoimme sen uuniin.
Tässä kohtaa aloimme pyöritellä pullia. Taikina oli noussut hyvin, mutta oli edelleen löysää. Lisäsin sinne jonkun verran jauhoja, jotta sitä pystyi paremmin käsittelemään. Isoa Karhua varten laitoin pöydälle jauhoja, jotta hänen olisi helpompi pyöritellä pullia. Poika söi joka toisen pyörittelemänsä pullan. Hän totesi ääneen: "Saisipa näitä jauhoja vähän vähemmäksi tästä alustalta." ja siinä samassa Pikku Karhu käänsi leivonta-alustasta kaikki jauhot pöydälle ja penkille. Pojista oli hirveän hauskaa saada niistä itsensä aivan jauhoisiksi. Jatkoimme jälleen pullien pyörittelyä, kunnes huomasin Pikku Karhun tunkevan leluja jauhopussiin. Kysyinkin tuossa vaiheessa, että onko jauhoja eniten pöydällä, penkillä, pullissa, pojissa vai leluissa? Lopulta saimme kaikki pullat pyöriteltyä ja laitoin ne vielä hetkeksi nousemaan. Kun kaikki piparit oli paistettu ja pullat voideltu sekä voisilmä laitettu, sain viimein pullatkin uuniin.
Ystäväni ilmoitti tulevansa jo aikaisemmin ja keittiö näytti kuin pommi olisi räjähtänyt. Riisuin pojilta jauhoiset vaatteet ja passitin heidät leikkimään. Juuri kun ystäväni auto näkyi, kaikki oli valmista. Hän otti tyttärensä mukaan ja Pikku Karhu ihastui samantien tyttöön. Eskari-ikäinen tyttö oli hieman hämillään, kun Pikku Karhu halaili häntä koko ajan ja otti kädestä kiinni. Kun Iso Karhu lopulta uskaltautui leikkimään tytön kanssa, heillä oli todella kivat leikit. Me (tai siis ystäväni) sai purettua tarvittavat osat ja asennettua valaisimen. Pullat ja piparit maistuivat lapsille ja juttua riitti. Iso Karhu kertoi hyvin tietävästi, että niissä on "kardemummoa". Kahvien jälkeen saimme olla vielä katsomassa tanssi- ja bändiesityksiä.
Kaikille jäi iltapäivästä hyvä mieli. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi. Arvostan sitä. :)