Tutustumassa

Pikku Karhu aloittaa ensi torstaina päiväkodin ja minä palaan takaisin töihin. Ihana asia on, että Pikku Karhu pääsee samaan päiväkotiin Ison Karhun kanssa. Iso Karhu kertoi, että häntä jännittää Pikku Karhun päiväkodin aloittaminen ja osaako pikkuveli käyttäytyä siellä. Pikku Karhu puolestaan on ollut innoissaan ja olemme puhuneet, mitä kaikkea päiväkodissa tehdään.
Kävimme loppuviikosta tutustumassa päiväkodin arkeen. Tutustumaan mennessä hän oli hieman hämillään, vaikka paikka ja henkilökunta ovat kuitenkin ennestään tuttuja. Hän loukkaantui, kun ei heti päässytkään leikkimään, vaan ensin piti mennä aamupiiriin. Poika painautui tiukasti syliini ja oli selkeästi jännittynyt. Lauloimme hengellisiä lastenlauluja ja siunasimme tulevan päivän.
Aamupiirin jälkeen Pikku Karhu oli jälleen innokas ja reipas menemään leikkimään. Kävin hänen hoitajansa kanssa läpi joitain perusrutiineita. Pihalla Pikku Karhu painatti menemään ja nautti kovasti. Hiukan hän oli hämmentynyt, kun kerroin meidän lähtevän kotiin ja Ison Karhun jäävän vielä päiväkotiin. Menemme varmaankin vielä kerran tutustumaan, ennenkuin hän oikeasti aloittaa. Hieman minua jännittää, miten hoidon aloitus sujuu. Pikku Karhu on kuitenkin reipas ja sosiaalinen, joka helpottaa sopeutumista. Olen kesän aikana etsinyt pojille toiset kuravaatteet, jotta päiväkodissa voi olla omat. Muuten ne ovat yleensä aina väärässä paikassa tai pitäisi kantaa joka päivä mukana.

Kävimme samalla työpaikallani hakemassa tulevat työvuorot ja vähän "tutustumassa". Muutoksia on tullut paljon ja osa henkilökunnastakin on vaihtunut. Nauroinkin että osaankohan enää tehdä töitä ja päästä kuvioihin kiinni. Työkaverit rohkaisivat, että pala kerrallaan ja pian en edes huomaa olleeni pois. Teen vuorotyötä, joka tuo oman haasteensa uuteen arkeemme. Lapset eivät ole vuoropäiväkodissa, koska en haluaisi laittaa heitä sellaiseen. Pojat ovat herkkiä ja ajatus siitä, että Pikku Karhu aloittaisi päiväkotielämänsä vuoropäiväkodissa, tuntuu minusta kamalalle. Isi Karhu on luvannut ottaa lapset luokseen, kun minulla on iltavuoro tai viikonloppuvuoroja. Katsotaan miten arki alkaa toimia vai alkaako. Syyskuun sain nyt sumplittua melko helposti. Jos kuviot menevät todella hankaliksi ja monimutkaisiksi, minun on unohdettava tunteeni ja laitettava heidät vuoropäiväkotiin. Päivätyö olisi ihanne, mutta työpaikat eivät kasva puussa.
Rukoilen ja haluan luottaa, että Jumala johdattaa asiat meille parhaalla tavalla ja antaa viisautta kuvioiden suunnitteluun.
Kirjoitan myöhemmin lisää siitä, millaista työtä teen.