Sinä keväänä kun tapasin nykyisen ex-aviomieheni, hän ei ollut ainut mies kuvioissa. En kuitenkaan seurustellut kenenkään kanssa, vaan olimme ystäviä. Meillä oli Isikarhun kanssa on-off-suhdetta ja se hajotti minua. Vietin myös vuosien jälkeen paljon aikaa ensirakkauteni kanssa, joka vaikutti kiinnostuneelta ja nukuimme monia öitä yhdessä. Sitten eräänä iltana hän kertoikin olevansa homo. Ei mennyt ihan nappiin tuo juttu, mutta pysyimme kavereina vielä siinä vaiheessa.
Yksi kaverini alkoi osoittaa minua kohtaan kiinnostumisen merkkejä, mutten ollut ollenkaan varma asiasta. Hän sattui kaikenlisäksi olemaan Isikarhun paras ystävä. Eräänä iltana hän tuli sohvalleni nukkumaan ja minä olin käymässä makuuhuoneessani nukkumaan. Hän tulikin huoneeseeni ehdottamaan, jos nukkuisimme yhdessä sohvalla. Hän yritti muutakin kuin nukkua kanssani. Lopulta pääsin omaan sänkyyni nukkumaan ja sanoin tiukasti, että meidän on parempi nukkua eri huoneissa ja ovi kiinni. En silloin oikein edes ymmärtänyt, mitä tapahtui tai mitä olisi voinut tapahtua. Jonkun ajan kuluttua tämä kaverimme muutti toiselle paikkakunnalle opiskelemaan, emmekä kuulleet hänestä sen jälkeen. Jossain vaiheessa kerrottuani asiasta isikarhulle, aloin tajuta tilanteen. Nyt kesällä päätin ottaa häneen yhteyttä ja selvittää asioita. Vaihdoimme kuulumisia ja hän oli pahoillaan tapahtuneesta, koska ei ollut kuulemma tarkoittanut mitään pahaa. Nyt asiat välillämme ovat kunnossa ja minulla on paljon kevyempi olo tapahtuneen suhteen.
Erään parhaan ystäväni kanssa asiat alkoivat myös edetä liian läheisiksi ja lopulta hän vain "hävisi". Ajattelin silloin, että ihan sama. Tuossa peilin edessä seisoessani tajusin kuitenkin, miten olinkin katkeroitunut hänelle. Suurin syy siihen oli, että hän vain häipyi vuosien ystävyyden jälkeen elämästäni ja minä sain vastailla ihmisten ihmetteleviin kysymyksiin jotain ympäripyöreää. Koin pari viikkoa sitten, että asiat tulisi selvittää. Päätin etsiä hänen yhteystietonsa ja laittaa viestiä. Hän vastasi ja kertoi miten häntäkin harmitti sekä hävetti tämä kuvio ja sovimme että selvittäisimme asiat puhelimessa. Yhtenä iltana sitten puhuimme pari tuntia asioista asioiden oikeilla nimillä. Kumpikin sai puhua ja kysyä suunsa puhtaaksi. Tuo oli aika vaikea puhelu, mutta todella tärkeä ja vapauttava kummankin kannalta. Puhelun jälkeen koin, että valtava taakka ja kivi oli pudonnut sydämeltäni. Sovimme että voimme olla tämän jälkeen sillointällöin tekemisissä.
En ole ylpeä menneisyydestäni ja säätämisistäni, joten en kirjoita tätä teille sen takia. Nämä tapahtumat mahtuvat yhteen puolivuotiseen, enkä näe tarpeelliseksi muiden vastaavien juttujen avaamista. Haluan olla varoittamassa, miten helposti asiat voivat lähteä väärille raiteilla ja "mopo karata käsistä". Monet sanovat, että pystyvät hyvin vain nukkumaan yhdessä. Hyvä jos pystyvät, mutta itse tiedän miten nopeasti voi alkaa tehdä mieli jotain muuta kuin nukkumista. Turha säätäminen jättää aina jäljen ja rikkoo ihmistä, joka voi nousta parisuhteessa pintaan. Kuviot voivat jopa tehdä katkeraksi vastakkaista sukupuolta kohtaan. Tänä kesänä vasta olen ymmärtänyt, miten paljon ne ovat vaikuttaneet minuun. Menneet asiat ovat hyvä käsitellä ja selvittää (jos mahdollista), eikä vain painaa taka-alalle. Näin voit oppia elämään niiden kanssa ja olemaan sinut itsesi sekä muiden ihmisten kanssa.
Itse koen asioiden käsittelyn olleen tässä kohtaa todella tärkeää eheytymiseni kannalta ja samalla päässeeni elämässäni taas muutaman askeleen eteenpäin. Kiitos Jumalalle ja näille ihmisille, jotka suostuivat selvittämään asioita. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi. Arvostan sitä. :)