Pikku Karhun kesä

Pikku Karhu täytti kesäkuussa kaksi vuotta. Hän on kasvanut ja kehittynyt kesän aikana valtavan paljon.
Kesän alkaessa hän nukkui päiväunet vielä rattaissa. Parveke kuitenkin kuumeni sen verran, että kokeilin nukahtaisiko hän sänkyyn. Nukahtaminen tapahtui yllättävän nopeasti ja seuraavana päivänä hän itse pyysi päästä sänkyyn nukkumaan. Pikku Karhu nukkuu kylläkin vielä pinnasängyssä, mutta hän ei edes pyri kipeämään sieltä pois. Kaikki illat menee Ison Karhun nukkumaan saamisessa, joten en jaksa alkaa tähän syssyyn siirtämään Pikku Karhua tavalliseen sänkyyn. 

Tutista luopumiseen olin häntä valmistellut, koska alkoi olla jo kaksi vuotias. Kerroin sen olevan vauvojen juttu ja ettei hän enää tarvitsisi sitä. Pikku Karhu kuitenkin halusi sen aina nukkumaan mennessä, joten olin aivan varma, ettei hän luopuisi siitä vielä pitkään aikaan. Jossain kohtaa kuitenkin päätin  edes yrittää tutista vieroitusta. Sanoin hänen olevan jo iso poika ja tutin olevan vauvojen juttu, joten hän ei tarvitsisi sitä. Pari kertaa poika pyysi tuttia, mutta sitten nukahti. Olin aivan varma, että illalla hän tarvitsisi tutin. Sanoin taas nukkumaan käydessä, ettei isot pojat tarvitse enää tuttia. Hän naurahti ja kävi nukkumaan. Olin todella yllättynyt ja valmistautunut tutin antamiseen. Aamulla Pikku Karhu totesi itsekin, ettei hänellä ollut tuttia vaan vauvoilla. Niin se vain jäi pois.

Muutamia sanoja häneltä on tullut, mutta aloin olla jo hieman huolissani puheenkehityksestä. Tuntui ettei se etene mihinkään. Heinäkuun puolessa välissä olimme isovanhempien kanssa mökillä, kun hän alkoi sanomaan useampia yksittäisiä sanoja. Seuraavana päivänä alkoi jo tulla kahden sanan lauseita: "vaavi nukkuu", "iää maijjoi" (lisää marjoja), "en tuu". Aivan kuin joku tulppa olisi irronnut häneltä ja sanoja alkoi tulvia ulos. Nyt poika toistaa perässä kaikki kuulemansa sanat  ja höpöttelee omia juttujaan koko ajan. Kaikki sanat eivät toki ole vielä selkeitä, mutta kyllä niistä yleensä ymmärtää mistä on kyse. Hänellä alkoi samalla myös kyselykausi: "miksi?" ja "minkä takia?" ovat kovin suosittuja päivittäisessä sanavarastossa.

Kun kaksi vuotta tuli täyteen, uhmaikä alkoi samalla kertaa. Isoveli tietysti lisää vielä vettä myllyyn, ettei äitiä kannata totella. Pikku Karhun uhma on kuitenkin vielä "hallittavissa" ja osittain huvittavaa. Jos hän ei saa tahtomaansa, heittäytyy poika lattialle huutamaan tai alkaa lyödä käsillään lattiaa tai polkea jalallaan lattiaa. Uhma näkyy myös päiväunille käymisessä. Hän saattaa tunnin huutaa "emmä nuku", "ei nukkuu ei nukkuu", "mä syvii mä syvii". Viime aikoina on ollut päiviä jolloin en vain ole saanut häntä nukahtamaan. Illalla kyllä sitten nukahtaa kiltisti ja nopeasti.

Pikku Karhu on oppinut jo miten isoveljeä pystyy ärsyttämään ja välillä onkin aikamoista nahistelua. Toisinaan he painivat lattialla, mutta Iso Karhu on vielä vahvempi osapuoli. Kiva huomata, miten pojilla alkaa jo jotkut leikit (tai riehuminen) mennä yksiin. Vuoden päästä heistä on varmasti jo ihan toisella tavalla leikkiseuraa toisilleen.

Pian meillä alkaa uudenlainen arki, kun minä palaan takaisin työelämään. Pikku Karhukin lähtee päiväkotiin. Toivon kaiken sujuvan hyvin ja että arki lähtisi rullaamaan.