Eron myötä tietynlainen läheisyyden saaminen tietysti hävisi ja aluksi sekään ei haitannut minua. Nyt pitkin kesää olen kuitenkin kaivannut, että voisi vaikka vaan katsoa leffaa jonkun kainalossa tai tehdä jotain kivaa yhdessä. Toki on varmasti aivan luonnollista, että pitkän parisuhteen jälkeen kaipaa ajoittain muutakin läheisyyttä. Minun tulee nyt vain kestää se, etteivät nämä asiat ole mahdollisia. Tekee kipeää huomata, että minulla on samoja heikkouksia kuin ennen avioliittoa. Nyt minulla on silti jonkunlainen kontrolli ja olen vastuullinen äiti. Turha säätäminen ei ole kannattavaa, vaikka hetkellisesti se voi tuntua todella hyvälle. Sellaisesta jää aina jälki, joka voi vain hidastaa meneillään olevaa eroprosessia. En siis suosittele "laastareita" kenellekkään, vaan kohtaamaan omat kipuilunsa. Onneksi Jumala rakastaa meitä tällasina vajavaisina ihmisinä ja joka aamu on armo uusi. Tämä on minulle aikaa jolloin voin oppia hillitsemään itseäni ja kohtaamaan kipupisteeni.
Viime aikoina olen huomannut alkaneeni kaipaamaan miestä rinnalleni ja tuekseni haastavan arjen keskelle. Miestä joka olisi tasapainoinen, vahvasti uskossa ja minua arvostava. En ole mitenkään "haku päällä", koska avioerommekaan ei ole vielä edes laillisesti astunut voimaan, enkä olisi valmis uuteen suhteeseen. Päätin kuitenkin kirjoittaa Jumalalle kymmenen kohtaa, joita haaveilen miehestä löytyvän. Aloin ajattelemaan, ettei tuollaista miestä voi minun elämääni löytyä. Olen näin nuori, mutta silti eronnut kahden lapsen äiti. Palavasti uskossa olevat miehet, eivät välttämättä halua tällaista "valmista pakettia". Jotkut haluavat perustaa perheen "alusta asti" itse. Tiedän tapauksia, jotka eivät halua edes lähteä tutustumaan tällaiseen eronneeseen äitiin, koska ajattelevat hänen uskonelämässään olevan jotain pahasti pielessä. Miehiä jotka eivät ole uskossa, tämä ei juurikaan edes haittaisi. Haluan kuitenkin miehen olevan uskossa ja omaavan samanlaiset arvot kuin itselläni. Myönnän että minua pelottaa se, jos jäänkin ikisinkuksi. Onneksi Jumala näkee pelkoni ja haaveeni sekä voin turvallisesti luottaa Hänen tahtoonsa.
Nyt haluan kuitenki opetella keskittymään juuri tähän hetkeen ja lapsiini sekä Jumalan tahdon etsimiseen elämässäni. Vaikka monia ajatuksia ja tunteita pyöriikin päässäni, minulla ei ole oikeasti kuitenkaan mikään kiire minnekkään. Haluan pohjimmiltani käsitellä asioita ja eheytyä, jotta olisin joskus edes valmis uuteen suhteeseen. Liian nopeasti uuteen suhteeseen siirtyminen vain siirtää vanhat haavat ja ongelmat uuteen suhteeseen. Onneksi Jumala kulkee kanssani kaikilla elämäni teillä. ♡
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi. Arvostan sitä. :)