tiistai 14. tammikuuta 2020

Lastensuojelu


Tämä on aihe, mistä en ole yhtään ylpeä ja olen "ruoskinut" itseäni syksyn aikana todella paljon. Haluan blogini olevan kuitenkin avoin ja jonkun kenties saavan jotain hyvää tästä.

Viime syksy oli todella raskas perheellemme; psykologisia tutkimuksia, haasteet ex-puolisoiden kanssa, meidän parisuhdehaasteet, uusperhe neljän erityislapsen kanssa ja minun uupumiseni sekä mieheni ongelmat. Huomasin tarvitsevani ulkopuolista apua itselleni ja nöyrryin hakemaan sitä, koska perheeni alkoi jo kärsiä minun pahasta olostani. Hoitaja oli huolissaan ja pyysi arvioimaan sosiaalihuollon perhetyön tuen tarpeen haastavan elämäntilanteemme sekä uupumukseni takia. Tämä ei ollut lastensuojelullinen ilmoitus, vaan tarkoitus oli etsiä keinoja jaksaa paremmin arjessa. Perheessämme aloitettiin kolmen kuukauden arviointijakso todella mukavan työntekijän kanssa.
IsoKarhu oli kertonut psykologisissa tutkimuksissa, että häntä on tukistettu kotona minun ja mieheni toimesta sekä mieheni rikkoneen pojan lelupyssyn. Kyseisiä tukistamistilanteita oli ollut satunnaisesti ja ne olivat olleet ennen kuin hain itselleni apua. Olin itkenyt iltaisin syyllisyyttäni ja avuttomuuttani. Lelupyssytilanne tapahtui kesällä pitkään jatkuneen ampumisella uhkailun ja ärsyttämisen jälkeen. Tilanne selvitettiin ja pyydettiin anteeksi sekä korvattiin toisenlaisella lelulla. Näitä kärjistyneitä tilanteita ennen oli jatkunut pitkään tottelemattomuutta ja tahallaan ärsyttämistä, eikä puhe ollut auttanut yhtään mitään. Aikuisen pitäisi pystyä hillitsemään itsensä, mutta meillä tuli ylilyöntejä. Laki kieltää kaikenlaisen fyysisen kurittamisen ja tapahtuneista seurasi lastensuojeluilmoitus. En ala tässä avaamaan lähipiirin reaktioita enempää, mutta valtava myrsky elämässämme siitä alkoi. Hetken luulin, etten selviäisi siitä. Itsesyytökset (ja muidenkin syytökset), ahdistus ja pelot äitiydestäni ja tulevaisuudesta olivat suuret. 



Kävimme sosiaalityöntekijän luona ilmoitukset läpi ja kerroimme oman näkemyksemme tapahtuneista sekä molempien hakeneen apua. Olimme valmiita ottamaan perheellemme apua vastaan ja halusimmekin sitä. Perheemme tarvitsee apua lasten ja aikuisten ryhmäytymisessä perheeksi sekä yhteisten toimintatapojen löytämiseen. Uusperhe ei ole helppo perhemuoto, mutta vielä haastavamman siitä tekee neljä erityislasta ja kaksi rikkinäistä aikuista. Lasten turvallisuudesta ei oltu huolissaan ja sosiaalityöntekijät ymmärsivät inhimillisen ihmisen, koska sosiaalihuollon perhetyön arvioinnista perheemme tilanteesta tiedettiin. Lupasimme etsiä vaihtoehtoisia toimintapoja haastaviin tilanteisiin, koska niitä tulee jatkossakin olemaan. Ylilyöntejä meiltä aikuisilta ei ilmoituksen jälkeen ole tullut. Sosiaalihuoltolain mukaista perhetyötä jatketaan etenkin niinä päivinä, kun mieheni lapset tulevat meille. Ensimmäinen yhteinen ilta tuo eniten haasteita, kunnes jokainen taas"löytää oman paikkansa".


En halua kirjoittaa kiillotettua ihanaa perhe-elämän blogia, koska jokaisessa perheessä on omat haasteensa. Meillä haasteita on paljon, mutta niiden myöntäminen ja avun hakeminen onn askel parempaan. Ajatus lastensuojelusta on monille pelottava ja lasten pois viemisen pelko saattaa nousta. Lasten pois vieminen on kuitenkin yleensä viimeinen vaihtoehto ja lastensuojelu haluaa vain auttaa perhettä voimaan paremmin sekä löytämään toimivia toimintatapoja. Joskus itse sokeutuu perheen tilanteelle ja toimintatavoille, mutta ulkopuolisella voi olla toisenlaisia keinoja kokeiltavaksi tilanteisiin. Lapsiperheessä (ja varsinkin erityislasten perheessä) vanhempien tulee huolehtia omasta jaksamisestaan ja apua tulisi hakea ennemmin liian aikaisin kuin liian myöhään. Suomessa on saatavilla monenlaista tukea perheeseen ja vanhempien jaksamisen tukemiseksi. Vanhempien on hyvä myös sopia, miten toimitaan tilanteessa kun toisella meinaa mennä hermot. Meillä on sovittu, että hermonsa menettävä lähtee tilanteesta alakertaan rauhoittumaan. Emme ole varmaankaan koskaan valmiita vanhempia, vaan se on elämän mittainen opettelu ja kasvu. Varmaa on kuitenkin se, että rakastan lapsiani yli kaiken ja äitinä haluaisin parhaan mahdollisen elämän.
💓💓 Rakkauteni ei ole täydellistä, mutta yritän parhaani. 💓💓



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi. Arvostan sitä. :)

Ympyrä sulkeutuu

  Ympyrä sulkeutuu, kun suljen oven viimeistä kertaa. Olen viimeisen vuoden kipuillut tämän blogin kohtaloa ja tuntunut, että siitä olisi ai...