Olin Loppisena lasten kanssa laskemassa pulkkamäkeä ja ehdotin pojille suurempaan mäkeen lähtemistä. Pakkasimme laskukamppeet mukaan ja lähdimme metsän halki kohti määränpäätä. Matkalla näytin kuinka "lumilautailen" pulkalla ja hassustihan siinä kävi. Lensin selälleni ja käteen hieman sattui, mutta enemmän tilanne nauratti itseäni kuin sattui.
Perillä laskettiin loiva mäki ennen varsinaista jyrkkää mäkeä. Tämä oli jäässä ja päälle satanut hieman lunta, joten jäätä ei aluksi nähnyt. Laskimme kerran ja huomasimme jarruttamisen olevan aika haastavaa. Ehdotin kotiin lähtöä, mutta vastalauseita tuli neljä kappaletta. Ehtona jäämiselle oli, että jokainen laskija jarruttaa koko matkan. Itse laskin PikkuKarhun kanssa ja kahden painosta vauhti kiihtyi muita kovemmaksi. Yritin käsillä ja jaloilla jarruttaa, mutta siitä ei juuri ollut apua. Pulkka ajautui pois polulta risukkoon, mistä oli kaadettu pikkupuita. Nilkkani jäi kahden pikkuisen kannon väliin ja vääntyi. Sain suojeltua PikkuKarhua, etteivät risut osuneet häntä kasvoihin, vaan vähän mahaan. Kaaduimme pulkan kyydistä ja jalkaani sattui todella paljon. Hetken makasin maassa liikkumatta sekä estin seuraavaa lasta laskemasta. Pojat olivat valmiita soittamaan ambulanssin tai isin paikalle, mutta uskoin pääseväni itse kotiin (olen hieman itsepäinen ja sisukas). Lähdimme kotiin nopeimmat edellä juosten. En pystynyt kävellä normaalisti ja rappusia en päässyt ollenkaan alaspäin, koska jalkaa vihloi ja särki. Soitin varmuuden vuoksi päivystykseen ja he pyysivät tulla näyttämään sekä ottamaan heti särkylääkettä. Lääkäri halusi suoraan, että nilkka kuvataan. Siellä ei kuitenkaan ollut murtumaa ja nilkka liikkui ihan hyvin. Hieman huvitti kertoa, että teloin nilkkani ollessa lasten kanssa pulkkamäessä ja lääkärikin hieman hymyili tapahtuneelle. Hän epäili nivelsiteiden saaneen osumaa ja kolmen K:n (kylmä, koho, kompressio) ohjeella menevä ohi. Pidin tukisidettä jalassa pari päivää ja se helpotti kävelemistä.
Hierojalla käydessäni, hän tutki jalkaa ja laittoi mustekalateippauksen laskemaan turvotusta. Tukisidettä hän ei suositellut, jottei nilkka jäykisty. Tapahtuneesta on kulunut nyt puolitoista viikkoa ja jalka on edelleen kipeä sekä turpoaa kaikesta rasituksesta. Eilen kävin hierojalla ja hän varovasti hieroi kireitä lihaksia sekä laittoi teippaukset laskemaan turvotusta. Nyt tulisi päivittäin muistaa pitää vähintään kolme kertaa kylmää ja koholla sekä välttää urheilua. Nilkka on venähtänyt aiemminkin ja sen vuoksi menee helpommin uudestaan. Jos turvotus ja kipu ei ala häviämään itsestään, täytyy mennä uudestaan lääkäriin. Kun nivelsiteet taas kunnossa, pitää niitä alkaa vahvistaa. Monet aloittavat vuoden alussa urheilun ja minäkin sitä jo suunnittelin, mutta tässä tuli jälleen kerran hidasteita matkaan.
Myönnän olevani tapaturma-altis ja äitini jo kyseli tapaturmavakuutuksen hankkimisesta. Sellaista se on kun on hieman rämäpää ja yllytyshullu. Olen lapsesta asti ollut tällainen, mutta lapsena ei vammat paranivat nopeammin. Aina sattuu ja tapahtuu, mutta silti kaikkea pitää kokeilla. Poikien äitinä pitää tietysti lapsille näyttää erilaisia temppuja, mutta paikat ei taida olla enää niin notkeat ja kestävät kuin lapsena. Nyt parannellaan ja toivotaan nopeaa toipumista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi. Arvostan sitä. :)