Joillakin on tietyt perinteet myös uuden vuoden aatossa, mutta meillä sellaisia ei varsinaisesti ole sellaisia muodostunut. Raketteja on kiva katsoa, mutta niitä ei ole pakko itsen ampua. Tänä uutena vuotena meinasimme järjestää ystäväperheille juhlat, mutta paikalle ei päässyt kuin yksi pariskunta ja myöhemmin illalla eräs kaverimme. Tämä oli kuitenkin hyvä näin.
Teimme lasten kanssa yhdessä tortilloja ja jokainen sai syödä vatsansa täyteen. PikkuKarhu oli aivan innoissaan raketeista ja jokaisen pamauksen jälkeen hän juoksi olohuoneeseen katsomaan näkyykö raketteja. Lisäksi hän varmisteli moneen kertaan illan kulkua. Miehet saunoivat poikien kanssa ja me naiset saimme jutella ja rukoilla rauhassa. Lapset ottivat saunan jälkeen pienet välilevot, mutta eivät myöntäneet väsymyksen painavan. Lähdimme katsomaan yleistä ilotulitusta ja miehet tulivat saunomisen jälkeen perässä. Pojat halusivat suojautua, ettei raketit vain putoa silmille. PikkuKarhulla oli visiirillinen poliisikypärä. IsoKarhu suojautui suojalaseilla.
Hienon rakettishown jälkeen sanoimme "heipat" kavereillemme ja lähdimme hakemaan paikkakunnalla käymässä olevaa kaveria. Söimme herkkuja, juttelimme ja poltimme tähtisädetikkuja sekä otimme muutamia kuvia. Lapset saivat kokeilla tikkuja ensimmäistä kertaa ja osasivat hienosti olla niiden kanssa. Kävimme vielä keskustassa katsomassa keskiyön raketit. PikkuKarhu toisti moneen kertaa raketteja katsellessa "kyllä kannatti tulla katsomaan vielä nämä raketit. Kyllä kannatti tulla. Upeita". Rakettien jälkeen lähdimme kotiin ja pojat menivät sänkyihin. PikkuKarhu nukahti varmaan parissa minuutissa ja IsoKarhu katsoi vielä hieman ohjelmia kunnes nukahti. Yleensä olen tarkka lasten nukkumaanmenoajoista, mutta uuden vuoden kunniaksi annoin heidän valvoa. Uhkasivat valvoa koko yön, mutta onneksi luovuttivat ennen meitä. Katselimme hetken mieheni kanssa elokuvaa ja menimme nukkumaan. Ilta oli mukava hyvässä seurassa. 😊
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi. Arvostan sitä. :)