lauantai 19. joulukuuta 2015

Yllärisynttärit

Rakas ystäväni täyttää ensi viikolla vuosia ja vuosi sitten hän harmitteli, kun synttäreitä ei juhlittu mitenkään. Hän on tällä hetkellä todella uupunut ja vapaa-aikaa ei yksinhuoltajalla juurikaan ole. Halusin järjestää hänelle yllätyssynttärit ja samalla vapaaillan. Järjestin hänen lapsilleen hoitajan ja keräsin ystäviä mukaan järjestämään tuota iltaa. Jotta sankari pystyi valmistelemaan lapsiaan tuohon iltaan, tein tietokoneella hänelle kutsun ja kävin pudottamassa postiluukusta sisään. Hän arvasi kutsun olevan minulta ja oli todella liikuttunut. Kutsussa häntä pyydettiin saapumaan alaovelle ilman lompakkoa.

Ystäväni saapui sovittuna aikana alaovelle ja luuli meidän menevän kahdestaan syömään. Mukaan saapui kuitenkin kaksi muutakin ystäväämme ja hyppäsimme autoon. Sankari oli aivan hämillään ja liikuttunut. Menimme porukalla keilaamaan. Juttu luisti, vaikkei keilaaminen niinkään. Lopuksi menimme vielä vakipaikkaamme syömään, eli Amarilloon. Olin tehnyt ystävälleni synttärikortin, jossa oli pohjana Ison Karhun tekemä auringonkukka. Keräsin ihmisiltä hyviä kommentteja sankarista, jotta hän huomaisi miten arvokas ja ihana hän on. Liikutuksen kyyneleet meinasivat itsekultakin tipahtaa. Aika kului kuin siivillä, kun äidit pääsivät viettämään vapaailtaa.


Ystäväni nautti illasta ja oli todella kiitollinen sekä otettu, kun hänelle oli järjestetty tuollainen ilta. Samalla saimme kaikki vapaaillan, eikä järjestäminen vaatinut kovinkaan paljoa. Pienelläkin eleellä voi saada toisen piristymään ja ilahtumaan valtavasti. Minä tykkään järjestää yllätysjuhlia (kuten blogissani joku saattaa huomata). Nautin siitä, kun ihmiset ovat positiivisesti yllättyneitä ja juttujen järjestäminen merkitsee välittämistä. Tämä synttärisankari on minulle todella rakas ja läheinen

Onko sinun ystäväpiirissäsi joku joka ansaitsisi tuollaisen vapaaillan? Millaisen illan voisit järjestää?


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi. Arvostan sitä. :)

Ympyrä sulkeutuu

  Ympyrä sulkeutuu, kun suljen oven viimeistä kertaa. Olen viimeisen vuoden kipuillut tämän blogin kohtaloa ja tuntunut, että siitä olisi ai...