Se on kahden ihmisen välinen tiimityöskentely, jossa on onnistumisia ja epäonnistumisia. Onneksi Jumala näkee kaiken, senkin mitä me emme näe.
Asiaan...Meillä on ollu monenlaisia koukeroita, joista olen aiemmin jotain kirjoittanut.
Viime kevään jälkeen vaikeuksia on ollut liiankin paljon ja luottamus murentunut. Asiat kärjistyivät siihen pisteeseen, että totesimme mieheni kanssa, ettemme ole tällä hetkellä kumpikaan onnellisia tässä avioliitossa. Minä kuitenkin vastustin viimeiseen asti sitä, että mieheni muuttaisi pois luotamme. Hetkellisesti se tuntui hyvälle ajatukselle, mutta kaduin jo seuraavana aamuna. En halunnut lapsille rikkinäistä kotia. Halusin puristaa kiinni ehjästä perheestä, vaikka sitten onnettomana. Tämä elämä ei voinut kuitenkaan jatkua ennallaan, koska molemmat voimme pahoin sekä lapset alkoivat reagoimaan kotona olleeseen ilmapiiriin.
Meidän oli istuttava alas ja "nostettava kissa pöydälle". Kävimme asiallisen keskustelun. Päätimme viimein hakea apua perheasiainneuvottelukeskuksesta ja mieheni muuttaisi toistaiseksi omaan asuntoon. Yritämme käyttää nämä viimeisetkin radikaalit oljenkorret tämän liiton pelastamiseksi. Jos tämä päättyy eroon, voimme ainakin sanoa yrittäneemme kaikkemme.
Mieheni on asunut nyt reilun viikon omassa asunnossaan. Iso Karhu oli melkein heti siellä yhden yön, jotta näki konkreettisesti, missä isi asuisi. Tämä meidän koti tulee olemaan lasten koti ja mieheni toistaiseksi tulee tänne katsomaan lapsia. Vietimme yhdessä Ison Karhun synttäreitä ja joulun. Nyt alkaa vasta "todellinen arki". Lapset eivät ole juurikaan reagoineet, koska he ovat tottuneet isin olevan välillä pois kotoa. Mieheni tullessa he molemmat roikkuvat hänessä ja haluavat kaiken huomion. Saa nähdä alkavatko he reagoida, kun aikaa kuluu eteenpäin. En kuitenkaan murehdi vielä sitä, vaan keskityn tähän hetkeen.
Olemme tällä hetkellä hyvissä väleissä ja pystymme puhumaan. Tänään meillä oli ensimmäinen keskusteluaika, joka meni ongelmien kartoittamiseen. Alku vaikutti kyllä avoimelle ja rehelliselle keskustelulle. Sitä me molemmat toivommekin.
Olen tietysti aivan rikki meidän tilanteesta ja siihen johtaneista asioista, mutta tämä tuntuu kuitenkin oikealle ratkaisulle tähän hetkeen. Saamme molemmat etäisyyttä ja tilaa miettiä asioita. Samalla mieheni saa rauhassa kerättyä voimia, jotta jaksaa ottaa uusia haasteita vastaan. Kumpikaan emme olisi halunneet tähän tilanteeseen, mutta joskus asiat menevät vain niin solmuun, ettei sitä saa omilla keinoilla auki. Rukoilen mieheni ja meidän avioliiton puolesta. Vaikka emme tiedä mitä mutkan takana odottaa, Onneksi Jumala tietää ja osaa valmistaa meitä siihen. Jumala pitää meistä huolen yhdessä ja erikseen sekä samoin meidän lapsista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi. Arvostan sitä. :)