Ystävät pyörremyrskyssä

Olimme jo syksyllä sopineet kahden ystäväni kanssa, että he tulevat meille viikonlopuksi. Heidän oli tarkoitus auttaa lasten kanssa, jotta saisimme mieheni kanssa viettää aikaa kahdestaan. Ystävät tulivatkin jo torstaina ja mieheni tuli samana päivänä kotilomalle.

Lapset olivat tietysti aivan kierroksilla, kun yhtäkkiä kotona olikin neljä aikuista. Iso Karhu oli kovasti kaivannut kummiansa ja toisen ystävän kanssa he tulivat nopeasti tutuiksi. Tein päivälliseksi pizzaa ja samalla vaihdoimme kuulumisia. Lapset pitivät toki huolen, että saivat oman osansa. Mieheni velikin halusi tulla moikkamaan meitä.
Ennen nukkumaan menoa Iso Karhu halusi esittää päiväkodissa oppimansa laulun. Se piti laulaa vasta, kun Pikku Karhu oli mennyt nukkumaan. Aluksi häntä jännitti kovasti. Hän oli niin suloinen, kun mukana oli oikein koreografia. Muutaman kerran jälkeen alkoi sujua loistavasti ja lopulta lauloimme kaikki yhdessä.
Lasten mentyä nukkumaan ja miesten lähdettyä ulos, juttelimme tyttöjen juttuja ja rukoilimme yhdessä. Tuo hetki oli ihana ja merkityksellinen.  Mieheni ja hänen veljensä tulivat vielä saunomaan ja viettämään iltaa kanssamme. Herkuttelimme ja pelasimme (lasten...)Aliasta. Sain nauraa pitkästä aikaa oikein kunnolla ja nauttia illanvietostamme.

Yöunet jäivät vähäisiksi ja perjantai lähti hieman tahmeasti käyntiin. Päivä oli sateinen, joten emme pässeet uloskaan. Lasten kanssa tuli touhuttua kaikenlaista sisällä. Ystävämme halusivat antaa minulle ja miehelleni vapaa-aikaa. Lounaan jälkeen otimme pienen ruokalevon ja lähdimme kahdestaan keilaamaan. Keilaaminen ei sujunut alkuunkaan, mutta saimme kuitenkin olla hetken kahdestaan. Iso Karhu oli juossut asuntoamme sata kertaa ympäri, joten energiaa oli purettu. Illalla saunoimme lasten kanssa ja Isolla Karhulla oli herkkuilta. Hän oli onnessaan herkuista, seurasta ja pelistä.

Lauantaina lähdimme ystävien ja lasten kanssa joulun avaus- tapahtumaan. Siellä oli kaikenlaisia kojuja ja toimintaa lapsiperheille. Kauppakeskuksessa pojat pääsivät tapaamaan joulupukkia. He eivät ujostelleet yhtään, vaan molemmat menivät reippasti syliin. Lopuksi molemmat pääsivät kokeilemaan poniratsastusta. Pikku Karhulle tämä  oli ensimmäinen kerta, mutta alkujännityksen jälkeen hän oli aivan innoissaan. Saatoimme toisen ystävistäni bussille ja mieheni palasi takaisin sairaalaan. Ison Karhun kummi jäi meille vielä yhdeksi yöksi. Askartelimme joulujuttuja lasten kanssa. Illalla olimme rennosti ja katsoimme Frendejä.

Kummi lupasi aamulla herätä lasten kanssa, jotta saisin edes yhtenä aamuna nukkua pidempään. Kysyin häneltä moneen kertaan oliko hän varma, että heräisi viiden jälkeen. Hän lupasi ja heräsikin. Ihme kyllä minä sain nukuttua, vaikka lapset olivat heränneet. En tiedä mitä he tekivät, koska olivat niin hiljaa. Menimme yhdessä seurakuntaan. Seurakunta tuntui uudella tavalla ihmeellisesti kodilta.

Nämä neljä päivää olivat aivan upeita. En ole nauranut varmaan kuukausiin niin paljon kuin noina päivinä. Olen todella kiitollinen, että minulla/meillä on tuollaisia ystäviä, ketkä tulevat useammaksi päiväksi ja auttavat lasten kanssa. Lisäksi oli ihanaa, kun iltaisin oli seuraa. Ystävät ja läheiset ovat kultaa ja lahjaa! <3