Kevättä ilmassa

Kävin perjantaina poikien kanssa pari tuntia pyöräilemässä. Iso Karhu polki omalla pyörällään ja Pikku Karhu istui minun kyydissäni. Isolla Karhulla oli repussa hänen Apsi- apina ja juomapullo. Poljimme Muumipuistoon, koska emme olleet käyneet siellä pitkään aikaan.
Matkalla näimme kahden oravan leikkivän puussa; toinen jahtasi toista ja ne hyppäsivät pitkiä matkoja puusta toiseen.  Poljimme metsätietä pitkin, joten Iso Karhu sai harjoitella hiekalla polkemista. Välillä piti taluttaa ja sitten taas matka jatkui polkemalla.

Perillä leikimme leikkipuiston laitteissa ja kiipesimme näkötorniin katselemaan maisemia. Kävelimme ulkoilupuiston läpi toisella puolella olevaan leikkipuistoon. Lammella näimme sorsan ja lokkeja. Ihastelimme kevään ensimmäisiä kukkasia. Minusta on kaunista, kun maa on vielä mustanharmaata ja sieltä tulee esiin kirkkaan värisiä kukkasia. Ne tuovat väriä harmauden keskelle. Katselimme myös puron solinaa ja pian puhkeavia lehden alkuja.

Pian matkamme jatkui kotiinpäin.. Kokeilimme mennä toista metsäreittiä, missä piti ajaa pitkospuita pitkin. HIso Karhu osasi ajaa todella taitavasti keskellä siltaa ja pääsi toiselle puolelle putoamatta kertaakaan alas hiekalle. Seuraavaksi oli luvassa lenkkipolku,  jossa oli puiden juuria, kiviä ja käpyjä. Hän itse totesi "Äiti täällä pitää ajaa varovasti, ettei kumi mene puhki". Poljimme hiekkatien kautta, joka on minun suosikki lenkkireittini. Iso Karhu oli aivan varma, että läheisellä saarella olisi merirosvojen aarre. Meidän pitäisi kuulemma järjestää Pikku Karhulle hoitaja ja hommata vene, jotta pääsisimme katsomaan sitä. Lapsien mielikuvitus on niin ihana, kun siinä kaikki on mahdollista.
Isoa Karhua alkoi jo hieman väsyttää ja hän halusi pysähtyä lepäämään. Otimme samalla muutaman yhteiskuvan. Iso Karhu totesi ääneen, että ompas meillä ollut kiva reissu. Olin hänen kanssaan samaa mieltä ja olin iloinen nähdessäni lasten nauttivan valtavasti. Pikku Karhukin naureskeli kovasti kyydissä. Ison ylämäen jälkeen oli luvassa jyrkkä alamäki, josta varoitin Isoa Karhua ja käskin häntä jarruttamaan kokoajan. Hän päästi hetkeksi jalat jarrutusasennosta ja ajoi suoraan pöpelikköön. Kysyin häneltä, että pärjääkö hän varmasti. Pikku Karhu (joka puhuu pääsääntöisesti "mammapapa"-kieltä) totesi takanani: "pävjää". Kuuntelin silmät pyöreänä, eikä hän tuota enää toistanut.

Loppumatkasta Iso Karhu oli jo niin väsynyt, että ajoi jopa aitaa päin. Tuossakaan ei sattunut mitään, mutta hänen lähtiessä liikkeelle Pikku Karhu totesi kyydistäni: "Vavo". Kuuntelimme Ison Karhun kanssa ihmeissämme, emmekä saaneet tuosta uusintaa. Olen kokoajan vakuuttuneempi, että Pikku Karhu osaisi puhua, jos hän haluaisi. Hän varmaan alkaa suoraan puhumaan kokonaisia lauseita. :D

Pyörälenkille kertyi matkaa yhteensä n. neljä kilometriä, joka on mielestäni huikea suoritus neljävuotiaalle. Seuraavana päivänä Iso Karhu ajoi pyörällä siten, ettei hänen apupyöränsä enää osuneet maahan ollenkaan.Sovimme, että tänä kesänä otamme apupyörät pois.  Ilmeisesti tuolla metsäreitillä hänen tasapainonsa kehittyi todella paljon.

Ihanaa kun kesä tulee ja pääsee tekemään kaikkia kivoja juttuja. :)