Uusia ulottuvuuksia

Tämän vuoden puolella uskonelämäni on jotenkin saanut "uuden ulottuvuuden". Olen jaksanut ja halunnut enemmän lukea Raamattua, kuunnella netistä opetuksia ja rukoilla. Se ei ole jotain "uskonnon harjoittamista", vaan yhteydenpitämistä Isän Jumalan kanssa. Se on tuonut minulle iloa ja valoa elämääni. Minusta on tuntunut, että kaipaan koko ajan vain läheisempään suhteeseen Jeesuksen kanssa. Moni ajattelee Jumalan tai Jeesuksen olevan tuolla kaukana pilven päällä, joka vaatii meiltä asioita. Hän voi kuitenkin olla sinulle paljon muutakin; Hän voi olla sinun paras ystäväsi, joka on kanssasi kaikkialla, eikä koskaan petä tai hylkää. Mielestäni se on todella siistiä ja haluan silloin tutustua koko ajan paremmin Jeesukseen.

Samalla olen saanut olla välittämässä Jumalan rakkautta muille ihmisille. Lähtiessäni lasten kanssa ulos, sanon Jumalalle olevani valmis kohtaamaan ihmisiä ja olemaan Hänen rakkautensa välikappaleena. Välillä ne ovat olleet pieniä tekoja, kuten oven avaus rollaattorilla kulkevalle tai juttelu yksinäisen mummon kanssa. Niistä on tullut minulle itsellenikin iloinen mieli. Joskus joku on tullut vuodattamaan elämäänsä ja lopulta ollut kuuntelustani todella kiitollinen. Olen saanut kertoa Jumalan rakkaudesta näille ihmisille.

Tiedätkö uskovaiset nuoret facebookryhmän?
Jos et niin kannattaa klikata sinne ja katsoa mitä kaikkea sieltä löytyy.  Ryhmässä on n.11 000 nuorta ja nuorta aikuista. En yleensä ole kommentoinut niihin juttuihin mitään. Kerran laitoin jonkun randomkommentin ja minulle tulikin ylläpidolta yhteydenotto, että haluaisinko olla mukana tekemässä tuota työtä. Vastasin olevani kiinnostunut. Ennenkun tämä ihminen vastasi minulle, sain kaksi kaveripyyntöä aivan vierailta ihmisiltä. Molemmat olivat bonganneet minut tuosta randomkommentista ja halusivat jutella kanssani. Olen saanut olla toisen henkilön elämässä tukena facebookin kautta. Koin tämän olevan Jumalan johdatusta ja olen siitä hyvin innoissani sekä kiitollinen.

Asiat soljuivat eteenpäin ja torstaina olin Helsingissä tapaamassa yhtä Uskovaisten nuorten "tukipilaria" sekä viettämään vapaapäivää ystäväni kanssa. Keskustelimme palaverissa siitä mitä kaikkea olen tehnyt seurakunnissa ja mitä voisin tehdä Uskovaisissa nuorissa. Tukihenkilöhommaan koen vahvaa paloa, mutta elämäntilanteeni (siitä myöhemmin) vuoksi minua ei siihen otettu. Koen suurta halua auttaa, tukea ja kuunnella ihmisiä, joilla on vaikeaa elämässään. Olen nuoresta iästäni huolimatta kokenut monia vaikeuksia elämässä, joiden kautta olen saanut näkökulmaa asioihin ja kokemusta elämästä. En ole todellakaan yhtään parempi ihminen sen takia. Haluan olla ihmisenä ihmisen rinnalla rukoillen ja tukien. Takaisin tapaamiseen...
Sain Uskovaisissa nuorissa  muuta hommaa ja olen siitä iloinen. En halua kuitenkaan tässä nimettömänä bloggaajana tarkemmin avata, mitä pääsen tekemään. ;) Jumalalla on suunnitelma minun elämälleni ja Hän näkee minun sydämeni halun olla Hänen käytössään. Jään innolla odottamaan ja katsomaan, mitä tuleva tuo tullessaan. Siihen asti olen uskollinen niissä jutuissa, jotka Hän on tällä hetkellä elämääni antanut. 

Jumalalla on suunnitelma meidän jokaisen elämälle. Haluatko kulkea sitä?