Tänään palatessamme kotiin kävimme kaupassa ja Iso Karhu sai itselleen saippuakuplapullon. Voi sitä riemua, mitä tuo pieni pullo sai aikaiseksi. Kotiin päästyämme hän halusi puhaltaa heti kaiken saippuan.
Olin loppuviikosta siivonnut ja pyykännyt, joten minulla ei tänään ollut kotitöitä. Ruokaakin oli valmiina jääkaapissa. Askartelimme Ison Karhun kanssa hänelle kiikarit. Niillä hän leikki niin innoissaan, ettei malttanut edes ruokaa syödä. Pikku Karhu oli myös leikissä mukana. Katsellessani poikien rosvoleikkiä mietin, että mihin aika on oikein kadonnut; minulla on kaksi poikaa ketkä leikkivät jo jollain tavalla yhdessä. Vastahan minusta tuli äiti?
Emme kävelleetkään suorinta reittiä kotiin, vaan teimme samalla pienen iltalenkin. Juoksimme ja välillä kävelimme. Iso Karhu oli minun oma personal trainer: "Tule nyt jo." Sitten piti taas juosta kilpaa.
Matkalla katselimme miten ihanasti luonto alkaa vihertää ja kukkia.
Kaikki kolme nautimme matkasta kovasti. Meillä ei ollut kiire, vaan saimme nauttia yhdessä keväästä ja lintujen laulusta.
Löysimme myös osuvan kyltin.
Vaikka lapset imevätkin paljon energiaa ja hermoja, he kuitenkin auttavat pysymään arjessa kiinni ja tuovat iloa. Aamulla on pakko nousta sängystä, koska muuten Iso Karhu hyppii minut muussiksi ja Pikku Karhu huutaa korvat pilalle. Illalla täytyy mennä ajoissa nukkuumaan, koska muuten aamu on ihan kamala. Olen iltaisin niin väsynyt, ettei paljon tarvitse sänkyyn kaatumiseen.
Kun saa omalta lapselta spontaanin kehun tai halauksen, sillä jaksaa taas pitkälle. Pikku Karhukin on niin ihana, kun hän saattaa tulla halaamaan minua painamalla päätänsä rintaani. Isolta Karhulta kuulen usein: "Äiti olet kaunis. Äiti olet ihana.Äiti olet rakas."
Vaikka lasten kanssa on välillä raskasta (varsinkin nyt) ja koen toisinaan olevani huono äiti, rakastan kuitenkin äitinä olemista. Olen aina unelmoinut olevani äiti. En ole todellakaan tiennyt mitä unelmoin, mutta se on paljo enemmän. ♡ ☆
En vaihtaisi päivääkään äitinä olemisesta.
Sä jaksat mahtavasti puuhailla teidän lasten kanssa! Musta tuntuu usein, että hukun kotitöihin ja harrastuskuskaamisiin, ja joudun liian usein sanomaan, että äiti ei nyt kerkeä, kohta pitää lähteä ja ruoka pitää tehdä ja... Meidän kummatkin tytöt harrastaa taitoluistelua, vanhempi lisäksi balettia ja nuorempi tyttö käy kerhossa. Meidän nuorin, poika, ei vielä käy missään paitsi on mukana kuljetuksissa : ) Lapset voivat mielestäni hyvin harrastaa tämän verran koska ovat kotihoidossa. Kumpikin nauttii harrastuksistaan ja siellä ei käydä vanhempien takia vaan lasten omasta halusta. Toki tämä kaikki vie paljon aikaa kotitöiden lisäksi. Toisaalta taas en ole kovin ahkera askartelija, retkien järjestäjä tms. joten ehkä tämä sitten sopii meidän perheelle : ) Lapsilla on mieluisaa tekemistä ja minä seurailen katsomosta hienoja taidonnäytteitä : ) Ja ettei nyt kukaan ymmärrä väärin niin tottakai teemme yhdessäkin asioita. Ja toivon aina, että arjessa olisi vähemmän kotitöitä ja enemmän luppoaikaa lasten kanssa olemiseen. Mutta meidän elämä on tällaiseksi muodostunut ja kaikki ovat kai suht onnellisia : )
VastaaPoistaSusanna
Mä nautin lasten kanssa puuhaamisesta. :) Välillä toivon, että olisi enemmänkin energiaa siihen.
PoistaJokainen perhe panostaa omalla tavallaan lapsiin ja yhdessö oloon. Minusta on pääasia, että tehdään juttuja yhdessä ja lapset kokevat olonsa turvalliseksi sekä rakastetuksi.