torstai 28. toukokuuta 2015

Nouse Suomi ja Flamingo

Olin ostanut miehelleni valmistujaislahjaksi liput Nouse Suomi- tapahtumaan. Mieheni on kuitenkin edelleen sairaalassa, eikä päässyt tuohon tapahtumaan. Sovimme että minä kuitenkin lähden ja pyysin pikkusiskoani kanssani. Minä olin tosiaankin pienen loman tarpeessa. Pikkusiskoni oli hyvä reissukaveri, koska hänen kanssaan ei tullut puitua meidän perheen asioita.


Yövyimme hotelli Flamingossa, koska olimme mieheni kanssa ajatelleet menevämme sunnuntaina kylpylään. Perjantaina olimme vasta illalla perillä, joten halusimme mennä suoraan hotellille rauhoittumaan rankan viikon jälkeen. Kävimme syömässä (söin Kinkkucaltzonen ja join lasillisen punaviiniä), vähän kaupoilla ja sitten menimme nukkumaan.


Lauantaiaamuna nautin ensimmäisenä siitä, että olin saanut nukkua kokonaiset yöunet ja herätä rauhassa. Hotelliaamiainen oli jotain niin parasta. Sieltä löytyi kaiken muun lisäksi ihana suklaaputous. <3 Sain juoda kahvini jopa kuumana. Aamupalan jälkeen lähdimme etsimään Energia areenaa.




Kun tulimme sisään areenalle, koin Jumalan läsnäolon niin voimakkaasti, että heti meinasi alkaa itkettämään. Valtava rauha ja rakkaus tuntui päästä varpaisiin asti.
Jesus Culture veti ylistystä aamupäivän tilaisuudessa. Ihmiset ylistivät Jumalaa ja tanssivat sekä rukoilivat toistensa puolesta. Olisin varmaan murtunut täysin, mutta skarppasin jostain syystä 15 vuotiaan herkän pikkusiskoni ollessa paikalla. Tajusin tuossa tilaisuudessa jotain kipeää, mutta toisaalta lohdullista. Koin Jumalan puhuvan minulle: Olen aina turvautunut todella paljon mieheeni, mutta olosuhteiden pakosta nyt minun on turvauduttava entistä enemmän Jumalaan. Tajusin mitä tarkoittaa, että Jumalan tulee olla ykkösenä elämässämme.
Hän on ainut, jonka rakkaus ei koskaan feilaa vaan se kestää iäti. Hän ei koskaan petä tai hylkää meitä, vaikka ihmiset näin tekisivätkin.



Tilaisuuden jälkeen menimme kavereideni kanssa Jumboon syömään. Jos paikalla on kuusi naista, miten vaikeaa voikaan olla päättää missä syödään? Lopulta kuitenkin tulimme päätökseen. Söin pippuripossua. Tämän jälkeen palasimme takaisin areenalle. Olimme taas pikkusiskoni kanssa kahdestaan.

Tuossa tilaisuudessa puhui Todd White, joka oli ihan mieletön tyyppi. Hän kertoi mm. neljä vuotiaasta tyttärestään. He olivat olleet perheenä huvipuistossa ja tuo tyttö oli nähnyt nuoren naisen jonka jalka oli kipeä. Tuo neljän vuotias tyttö oli halunnut mennä rukoilemaan tuon tuntemattoman naisen puolesta. Hän ei ollut paljon vanhemmiltaan lupaa kysellyt, vaan oli sännännyt naisen luo. Tyttö oli ilmoittanut, että hänen pitäisi rukoilla jalan puolesta. Nainen oli hämmentynyt, eikä osannut tuollaiselle suloiselle tytölle sanoa ei. Tyttö rukoili pari kertaa jalan puolesta ja kysyi onko jalka parempi. Nainen oli entistä hämmentyneempi ja totesi, että itseasiassa on.


Illalla Saaran ja Rodrigon ylistysryhmä oli vetämässä tilaisuuden. Samalla äänitettiin heidän uutta livelevyään. Tuokin tilaisuus oli aivan huikea. Porukka tanssi ja ylisti aivan täysillä. Tuossa tilaisuudessa itsekin vapauduin ylistämään. Koin taas suurta lämpöä, rakkautta sekä rauhaa sisälläni.
Jumala on se joka voi auttaa aivan mahdottomissakin tilanteissa. Hän seisoo aina rinnallamme. Jumala voi tuoda todellisen muutoksen perheiden ongelmiin. Hän haluaa, että luovutamme meitä ahdistavat solmut Hänen kannettavakseen ja avattavakseen. Tämä ei tarkoita välinpitämättömyyttä, vaan rauhaa ja vapautta. Minun yksi tärkeä tehtäväni vaimona on myös olla perheemme esirukoilija.


Päivä oli aivan huikea ja aika tuntui menevän siivillä. Lähdimme jo yhdeksän jälkeen takaisin hotellille, koska siskoni ei ollut syönyt kunnolla koko päivässä ja minuakin alkoi jo väsyttää. Kävimme vielä syömässä (söin Wingsejä ja join lasillisen punaviiniä) ja kuuntelimme hotellihuoneessa Toddin opetusta. Koko päivän nautin joka hetkestä ja imin tilaisuuksista kaiken itseeni. Nautin aivan pienistäkin jutuista kuten, että sain meikata rauhassa, syödä ruokani rauhassa, eikä ollut kiirettä.
Sunnuntaina emme enää ehtineet areenalle, koska pikkusiskoni halusi käydä shoppailemassa riparia varten uusia vaatteita. Minulla ajatukset alkoivat jo siirtyä kotijuttuihin. Automatkalla koitimme vielä kuunnella tapahtuman viimeistä tilaisuutta, mutta hieman huonosti se kännykän kautta kuului.

Viikonloppu oli aivan huikea. Sain hetken hengähtää ja lisäksi hengellistä rohkaisua. Tuollaista viikonloppua olen pitkään kaivannut.
Olitko sinä tuolla tapahtumassa? :)

P.S. videot ovat Youtubesta lisättyjä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi. Arvostan sitä. :)

Ympyrä sulkeutuu

  Ympyrä sulkeutuu, kun suljen oven viimeistä kertaa. Olen viimeisen vuoden kipuillut tämän blogin kohtaloa ja tuntunut, että siitä olisi ai...