Minun on monena iltana pitänyt kirjoittaa viime viikonlopun reissustamme, mutta olen ollut iltaisin superväsynyt tai Ison Karhun kanssa mennyt myöhään. Mutta nyt sitten...
Olimme sopineet Ison Karhun kummin kanssa, että menisin poikien kanssa heille viikonlopuksi. Hän asuu miehensä kanssa kaksiossa neljän tunnin ajomatkan päässä, joka kuulostaa aika haastavalle kahden pienen ja aktiivisen lapsen kanssa. Siellä ei ollut leluja, joten pakkasimme poikien kanssa molempien lempparilelut mukaan. Lisäksi reissu meinasi peruuntui poikien sairastuessa, mutta Jumala paransi ihmeellisesti vuorokaudessa.
Pääsimme jopa aikataulussa lähtemään valtavien tavaramäärien kanssa (en todellakaan olisi voinut mennä junalla sen tavaramäärän kanssa). Ison Karhun kummi tuli meidän kyytiin matkanvarrelta, joten menomatka sujui paljon helpommin. Olimme perillä vasta illalla ja pojat olivat aivan ylikierroksilla. Saimme valloittaa makuuhuoneen ja he itse nukkuivat sohvalla. Tämä oli kaikkien kannalta paras ratkaisu.
Nukkumaan käydessä Iso Karhu alkoi valittaa pyllyn kutittamista. Huokaisin mielessäni; voi ei, ja päätin tarkistaa asian. Sieltähän niitä matoja taas löytyi. Mietimme ystäväni kanssa hetken, että pitääkö meidän lähteä aamulla kotiin. Päätimme kuitenkin että jäämme, koska olimme jo sinne saakka tulleet ja ehtineet hetken ollakin. Kävimme heti aamulla apteekista ostamassa koko porukalle matokuurin ja pesimme pyykkiä sekä tuuletimme petivaatteita. Pidimme huolen, ettei Iso Karhu ollut ilman housuja muualla kuin vessassa. Toistaiseksi ainakaan kukaan muu ei ole valitellut. Isoa Karhua madot kiusasivat kovasti iltaisin, eikä hän meinannut saada unta. Googletin ihmisten kokemuksia, mikä auttaisi kutinaan. Löysin jonkun kommentin, että jotkut voimakkaasti eukalyptykselle, mentholille tai piparmintulle tuoksuvat jalkarasvat häätäisivät matoja suuaukolta. Tämä todettiin toimivaksi!
Ystäviemme seurakuntalaiset järjestivät lauantaina "eletään lapsuutta uudestaan" puuhaa. Menimme eräälle parkkipaikalle suureen lumikasaan kaivamaan tunneleita yms. Iso Karhu oli aivan innoissaan ja kulki ystäväni miehen perässä koko ajan. Pikku Karhu vaan yksinkertaisesti vihaa talvea. Hän huusi lähes koko sen pari tuntia (paitsi kun nukkui päikkärit) ja menimme välillä sisätiloihinkin, missä ei ollut mitään hätää.
Ystävämme olivat säästäneet aivan Isoa Karhua varten valtavan pahvilaatikon, jotta siitä voisi rakentaa jotakin. Iltapäivällä pääsimmekin rakentamaan upeaa merirosvolaivaa.Siinä oli aukeava kansi sekä värivalot. Sillä leikittiinkin sitten loppupäivä. Laivassa olevalla tykillä ammuttiin ihmisiä rakkaudella. Lapset eivät olleet yhtään vieraskoreita, vaan kiukuttelivat ystävillemmekin. Toisaalta minusta se oli ihana osoitus heiltä siitä, että kokivat olonsa turvalliseksi ja kotoisaksi.
Sunnuntaina iltapäivällä heidän seurakunnassansa oli Jumalanpalvelus. Ainakin ulkopuolisen silmin siellä oli aivan ihana ilmapiiri. Heillä oli sunnuntaikokouksessa ylistystä, eikä pelkkiä vanhoja virsiä. Heillä nuoret ja vanhemmat tanssivat sekä lauloivat yhdessä Jumalalle. Lapsille oli pyhäkoulu, mihin Iso Karhu halusi mennä mukaan. Olin todella iloinen siitä, miten hän uskalsi mennä vieraassa paikassa vieraiden ihmisten kanssa. Pikku Karhu viihtyi salissa meidän kanssamme. Hän kiersi sylistä syliin. Tapasin monia mielenkiintoisia ihmisiä.
Illalla pyörähdin vielä erään lapsuuden ystäväni luona. Hän on asunut kyseisellä paikkakunnalla jo monta vuotta ja olen vain kerran käynyt hänen ensimmäisessä asunnossaan. Päätin käydää edes pikavisiitillä, koska sinne saakka olin kuitenkin pässyt. Ystäväni oli leiponut ihanaa kääretorttua. Heillä oli rauhallinen opiskelija-asunto. Ensi kerralla ehdin toivottavasti olla pidempäänkin.
Maanantaiaamuna koitti kotimatkan aika. Kukaan meistä ei olisi halunnut lähteä, koska viihdyimme niin hyvin. Kaksiossa eläminenkin meni yllättävän hyvin (ainakin minun mielestäni), vaikka pojat heräsivätkin aamulla 6-7 välillä. En kyllä ymmärrä, miten valtavan sotkun saimme pienessä ajassa aikaan. Onneksi kuitenkaan mitään ei mennyt rikki.
Pojat nukahtivat nopeasti autoon (vähemmillä yöunilla olivat hekin menneet) ja ajomatka syömäpaikalle sujui rauhallisesti. Minua meinasi alkaa kamalasti väsyttämään, koska illat olivat venyneet yömyöhään jutellessa, syödessä ja rukoillessa. Ruokailutauko sujui rauhallisen mukavasti ja pääsimme jatkamaan matkaa. Loppumatka oli aika jännittäävä, koska ulkona oli 5-6 astetta pakkasta ja satoi vettä. Kaikki vesi jäätyi tuulilasiin, vaikka tuulilasin lämmitin oli kokoajan päällä ja pyyhkijät pyyhkivät. Pari kertaa joudui psyähtymään raappaamaan tuulilasia ja samoin tekivät monet muutkin autoilijat. Selvisimme kuitenkin lopulta turvallisesti kotiin ja kaikki oli hyvin.
Tuo viikonloppu oli kaikista mutksita huolimatta aivan ihana. Oli ihanaa saada välimatkaa ja irtiottoa omasta arjesta ja kotiympyröistä. Sain tutustua ystäväni mieheen paremmin ja huomata miten huikea tyyppi hän on. Heistä tulee vielä joskus aivan parhaat vanhemmat lapsilleen.
Sanat eivät riitä kuvaamaan, miten kiitollinen olin kaikinpuolin tuon viikonlopun jutuista myös Jumalalle. Siihen mahtui naurua, itkua ja huutoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi. Arvostan sitä. :)