tiistai 19. tammikuuta 2016

Seurakunnan koti

Usko on koko elämäni perusta ja siihen kuuluu seurakunnassa käyminen. Se ei ole vain joku "uskonnollinen tapa", vaan jotain mitä kaipaan ja odotan. Kaipaisin päästä enemmänkin, mutta se ei tällä hetkellä ole mahdollista.

Haluan kasvattaa lapsemme seurakunnan keskellä ja tehdä siitä luonnollisen osan heidän elämäänsä. Lisäksi siellä on paljon heidän ikäisiä lapsia, joten leikkikavereita löytyy.
Nautin olla lasten kanssa seurakunnassa, koska se on nykyään niin helppoa. Mielestäni meidän seurakunta on muutenkin hyvin lapsimyönteinen ja välillä ihmiset jopa tarjoavat tilaisuuden ajaksi lastenhoitoapua. Seurakunnasta löytyy lapsille oma leikkihuone, missä telkkarin kautta näkee meneillään olevan tilaisuuden. Lapset saavat vaeltaa kirkkosalissa ja heidän äänensä ovat asiaan kuuluvaa ääntä, eikä se yleensä (kohtuuden rajoissa) ketään häiritse.

Olen pyrkinyt käymään lasten kanssa sunnuntaisin Jumalanpalveluksessa, koska se sopii parhaiten meidän päivärytmiin. Iltatilaisuuksiin on haastavampaa päästä, koska pojat menevät sen verran aikaisin nukkumaan. Sunnuntain jumalanpalveluksessa on Isolle Karhulle pyhäkoulu, jossa hän tykkää käydä ja odottaa innolla sinne pääsemistä. Syömme lounasta ennen seurakuntaan lähtemistä, koska jumalanpalvelus alkaa klo:11. Pikku Karhulla sattuu päiväunet juuri saarnan ajaksi ja ihme kyllä hän nukkuu seurakunnassa. Laitan hänet eteiseen vaunuihin nukkumaan tai joskus hän jopa nukahtaa syliini. Saan rauhassa keskittyä saarnan kuuntelemiseen ja ottaa vastaan Jumalan rakkauden sanoja. Nautin valtavasti, jos tilaisuudessa on ylistyslauluja. Usein niiden kautta Jumala puhuu minulle tai lohduttaa rakkaudellaan. Aina en syystä tai toisesta pysty keskittymään, mutta koen paikalla olemisen tärkeäksi, koska Iso Karhu pääsee pyhäkouluun kuulemaan opetuksia "lasten kielellä".  Tilaisuuden jälkeen on usein kirkkokahvit, joka on samalla meidän välipala. Siellä pääsee juttelemaan ihmisten kanssa ja tutustumaan uusiinkin ihmisiin.

Minulla on seurakunnassa paljon ystäviä, joten näen heitä kaikkia samalla ja voimme vaihtaa kuulumisia tai suunnitella alkavan viikon tapaamisia. Vanhemmat ihmiset haluavat olla meidän nuorempien tukena ja esirukoilijoina. Minusta vanhemmat ihmiset ovat ihania, kun heillä on jo karttunut elämän- ja uskonviisautta.  Meidän seurakunnan pastori on ihanan isällinen ja hänen kanssaan voi puhua aivan kaikista asioista. Hänellä on valtavaa viisautta monien asioiden suhteen.Olemme kaikki yhtä perhettä Kristuksessa ja perheessä tulisi tukea toinen toistaan. Minusta on ihanaa tieto siitä, että on ihmisiä jotka rukoilevat meidän perheen puolesta.
                        (kuvat Googlen kuvahausta)


Millaisia kokemuksia sinulla on seurakunnassa käymisestä? Kuuluuko se sinun elämääsi?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi. Arvostan sitä. :)

Ympyrä sulkeutuu

  Ympyrä sulkeutuu, kun suljen oven viimeistä kertaa. Olen viimeisen vuoden kipuillut tämän blogin kohtaloa ja tuntunut, että siitä olisi ai...