Päivävierailulla

Ystäväni muutti viime kesänä perheensä kanssa toiselle paikkakunnalle. Nyt hän pyysi meitä viikonloppuna käymään. Päätin napata kutsusta kiinni ja pakkasin pojat autoon. Sitten taas mentiin. Ajomatkaa ei tällä kertaa ollut kuin vajaat kaksi tuntia ja reitti oli helppo.

Kun pääsimme perille, ystäväni esitteli heidän kotinsa. Se oli juuri heidän näköisensä. Söimme yhdessä lounaaksi kanakeittoa, jonka jälkeen lapset juoksivat leikkimään. Aluksi heillä tuntui olevan haasteellista saada keskenään leikit sujumaan ja aina joku tuli kaipailemaan toisesta. Oli silti ihanaa istahtaa kahvikupin ääreen juttelemaan ja vaihtamaan kuulumisia. Arvostan tässä ystävässäni (mm.) vahvaa uskoa ja tietynlaista kypsyyttä. <3

Lasten muuttuessa levottomiksi totesimme, että olisi aika lähteä porukalla pihalle. Koitin saada Pikku Karhua kävelemään, mutta aika vastahakoista se oli. Lainasin rattaita, jotta pysyisimme isompien muksujen perässä. Ajatella että viikko sitten olimme toisten ystävieni kanssa ulkona kaivamassa tunneleita lumikasaan ja nyt lumesta ei ollut juuri tietoakaan. Joka paikassa oli märkää ja liukasta. Lapsista oli tietysti hauskaa luistella ja kaatuilla jäisillä kohdilla. Menimme läheiseen skeittipusitoon, jossa lapset "luistelivat" jäällä. Jokainen heistä sai vaatteensa aivan läpimäriksi, joten pian oli aika lähteä takaisin. Aika lensi kuin siivillä.

                                                           Viime viikonloppuna:

                                                              Eilen:  

Sisälle päästyämme, vaihdoimme nopeasti kuivaa vaatetta. Päätimme syödä välipalaa ja sen jälkeen meidän oli tarkoitus lähteä kotiin. Välipalan jälkeen lapsilla menivät leikit niin kivasti yksiin, että päätin juoda vielä kupin teetä ennen lähtöä. Siinä vierähtikin sitten jokunen tovi ja huomasin kellon olevan melkein kuusi, kunnes pääsimme oikeasti lähtemään.

Kotimatka oli hieman haastavaa, koska kello oli jo niin paljon ja oli pimeää. Iso Karhu pysyi hyvin hereillä katsellessaan maisemia ja puhelimesta videoita. Pikku Karhun suhteen oli paljon haastavampaa. Pyysin Isoa Karhua välillä huutelemaan Pikku Karhulle, jotta tämä heräisi. Siinä hän kyllä onnistui ja sai itkut aikaiseksi. Minä koitin samalla ajaa autoa ja kutitella Pikku Karhun varpaita sekä huudella hänelle. Välillä kun ei ollut muita autoja lähistöllä, pidin sisävaloa päällä. Selvisimme kuitenkin kotiin niin, ettei Pikku Karhu ehtinyt muuta kuin välillä torkahtaa. Onneksi, koska muuten en olisi saanut häntä kotona yöunille. Hänen ei olisi tarvinnut nukkua kuin max. kymmenen minuuttia sikeästi, niin yöunet olisivat siirtyneet ties minne. Nyt molemmat pojat menivät todella kiltisti ja nopeasti nukkumaan.

On ollut ihanaa vaihtaa maisemaa hetkeksi ja nähdä rakkaita ystäviä eri puolilta Suomea. Ollaan paljon tekemisissä, joten ei tarvitse kuulumisia aloittaa aivan alusta. Minusta on myös ihanaa, että minulla on niin paljon uskovia hyviä ystäviä. Yhteinen usko syventää ystävyyttä aivan uusiin svääreihin. <3

Ihanaa alkavaa viikkoa sinulle! <3