Sain jouluna kälyltäni viiden kerran lahjakortin kuntosalille ja hän pyysi minua lähtemään kanssaan. Kun on joku toinen kenen kanssa lähtee, tulee varmemmin lähdettyä. Itsekseni keksin helposti "syitä", miksen lähtisi. Mieheni tuli katsomaan Pikku Karhua ja Iso Karhu oli päiväkodissa.
Sali oli minulle opiskeluajoilta tuttu, vaikkakin systeemit osittain muuttuneet. Salilla on lastenhuone, joten Ison Karhun voisi ottaa mukaan. Pikku Karhu on liian pieni ja vauhdikas lähtemään. Nautin päästessäni "rääkkäämään" itseäni ja motivaatiota siihen löytyi. Nyt jo alkaa lihaksissa tuntua sille, että jotain on tehnytkin. Saa nähdä pääsenkö huomenna ylös sängystä.
Salitreenistä tuli niin hyvä olo fyysisesti ja psyykkisesti, että meinaan kyllä ottaa taas ihan tavaksi. Muutaman kerran kun saa lähdettyä liikkeelle, alkaa siitä muodostua rutiini ja juttu mitä odottaa. Tuo kyseinen sali on liian kallis minulle. Täällä on onneksi edullisempiakin vaihtoehtoja, johon meinaan kyllä psyykkisen hyvinvointini edistämiseksi liittyä. Uskon liikunnan ja valon lisääntymisen auttavan jaksamiseeni. Itsensä saa myös lähtemään, kun tietää joutuvansa maksamaan siitä kävi salilla tai ei.
Jospa vaikka kesäkuntoon 2016? Saas nähdä kuin käy...
P.s. kuvat Googlen kuvahausta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi. Arvostan sitä. :)