Tuulettumassa lasten kanssa

Tykkään kierrellä kirppareilla ja Ison Karhun kummi tykkää tehdä samoin. Päätimme jälleen lähteä katselemaan ja vaihtamaan kuulumisia. Menin lasten kanssa junalla, koska kovien pakkasten vuoksi auton käyttäminen  ei olisi ollut järkevää. Lisäksi lapsista junalla matkustaminen on jännää.

Ennen junan liikkeelle lähtöä pääsimme jopa kurkistamaan kuljettajan koppiin ja Iso Karhu kyseli siihen liittyen kaikenlaista. Minulle oli uusi juttu, että junassakin on ratti. Matkamme sujui hyvin; lapset katselivat maisemia ja minä vastailin vieseteihin sekä Ison Karhun kysymystulvaan. Junasta poistuessamme joku ystävällinen kanssamatkustaja auttoi rattaat turvallisesti alas. Ison Karhun kummi oli meitä asemalla vastassa.

Ensimmäisenä menimme Rossoon syömään lounasta. Ruokaa odotellessa lapset saivat leikkiä leikkipaikalla ja me aikuiset vaihdoimme kuulumisia. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Saimme ravintolassa kulumaan  pari tuntia ihan huomaamattamme.

Suuntasimme sieltä lähellä olevalle isolle kirpparille ja samalla laitoin Pikku Karhun nukkumaan. Hän nukkui melkein koko kirppariajan, mutta Iso Karhu aloitti pian nälän ja janon valittamisen. Hänestä oli tylsää, koska siellä olitällä kertaa niin vähän leluja myynnissä. Kiertelimme ja katselimme, mutta myytävät vaatteet olivat todella erikoisia ja vanhoja. En henkilökohtaisesti voi ymmärtää ihmisiä, jotka laittavat miesten tai naisetn alusvaatteita kirpputorille myyntiin. Vaikka ne olisivat siistejä, ne ovat kuitenkin käytettyjä alusvaatteita. Lisäksi omituisten juttujen joukkoon kuului neljä laatikkoa tyhjiä tulitikkuaskeja, jonka hintana oli 1e. Itse myyn tavaroita, joita voi hyvin vielä käyttää. Kummastelimme ja hassuttelimme muutamilla löydöillämme. Pääsimme jopa pariin kuvaan mukaan.

Vaikka valikoima oli valitettavan huono, löysin minä kuitenkin jotakin; Pikku Karhulle tyynyliinan, Isolle Karhulle kirjan ja monsteriauton (joka vaatii jo korjausta), uusia hienoja laatikoita ja aivan ihanan vanhahkon lyhdyn. Tuo lyhty tuo minulle iloa ja valoa pitkäksi aikaa. Joitain tarpeellisia juttuja jäi löytämättä, mutta onneksi Suomi on kirppareita täynnä. :D

Aika kului nopeasti ja pian olikin jo kotiinlähdön aika. Kotimatkalla olimme jo kaikki hieman väsyneitä. Kävimme vielä kaupassa ja päätin tehdä lasten kanssa tortilloja. Minä ja Iso Karhu rakastamme tortilloja. Hän totesi: " Äiti tämä on niin ihanaa. Meillä on oikea juhla-ateria." 

Nautin vapaapäivästä lasten kanssa. Pääsin vähän vaihtamaan maisemaa ja "harrastamaan" kirpparikierrosta.

Harrastatko sinä kirppareita? Millaisia kokemuksia sinulla on niistä?