Ensimmäisessä tapaamisessa puheterapeutti kartoitti Ison Karhun ongelmakohtia. Hän näytti kansioista erilaisia kuvia, jotka Ison Karhun tuli sanoa. Selkeät puutteet olivat L, K, S, ja R.
S ja R ovat kirjaimia, joihin keskitytään vasta lähempänä viittä ikävuotta. Koska puheterapeutilla on nyt vuoden jonot purettavana ja uusia asiakkaita tulee koko ajan lisää, hän varasi Isolle Karhulle samantien viisi käyntiä.
Kotona meidän tulee tehdä joka päivä n. 10 minuuttia harjoitteita, joita saimme mukaamme. Harjoitteet ovat kivoja leikin- ja pelienomaisia. Lisäksi saimme "makutikun" (maistuu karkille), jonka avulla koitetaan saada kieltä aktivoitua ylös. Iso Karhu tykkää tehdä harjoitteita ja varsinkin karkkitikusta. Ostin Ikeasta pöytäpeilin, joka auttaa hahmottamaan kielen liikkeitä. Iso Karhu sai joululahjaksi Alias-pelin, joka on todella hyvä näihin harjotteisiin. Samalla kun teemme harjoitteita, hän saa kahdenkeskeistä laatuaikaa kanssani.
Varasimme puheterapiakäynnit sellaisille päiville, ettei Isolla Karhulla ole päiväkotia. Ensimmäisellä kerralla hän ei kovin pitkään jaksanut keskittyä, koska oli jo väsynyt päiväkodista. Tämä vaatii Isolta Karhulta sekä minulta kärsivällisyyttä. Olen koittanut kannustaa, rohkaista ja kehua häntä. Iso Karhu on päiväkodissa, joka edistää hänen puheen kehitystä ja nyt puheterapia pyörähti käyntiin.
Uskon kuulevamme tuloksia pitkäjänteisen ja kärsivällisen työn seurauksena.
Onko sinulla kokemuksia puhevaikeuksista tai puheterapiasta?
Meidän 7-v opettelee edelleen ärrää. Vuosi sitten päästiin puheterapiaan, meillä päin systeemi on sellainen, että saatiin yksi yksilökäynti ja sitten kolmen kerran ryhmäterapia. Se oli sitten siinä. Sen jälkeen ollaan niitä iänikuisia harjoitteita nyt vuosi tahkottu, eikä edistystä näy. Alkaa molemmilla olla motivaatio aika lailla nollassa. Ihan jatkuvana rukousaiheena on ollut tyttären ärrän oppiminen, mä todella toivon, että se oppii sen joskus, koska tämänhetkinen "ärrä" on todella huomiota herättävän huono.
VastaaPoistaJoillainhan toi ryhmäterapia voi toimia, mutta itseä se vähän mietityttää. Noin pienten lasten on vaikea keskittyä itse aiheeseen ryhmässä. Lisäksi tulee paineet omasta suorituksesta ja kehittymisestä.
PoistaMä ymmärrän sun huolen tyttäresi puolesta. Rukoillaan että Jumala "pudottaa" sen ärrän sieltä. Tsemppiä sulle ja tyttärellesi! :)
Minulla kuuluu opintoihin (erityisopettaja) puheopetusta. Harjoittelun myötä olen sitten päässyt sitä antamaankin. Olen havainnut, että eri lapset tarvitsevat puheopetusta/terapiaa hyvin eri mittaisia jaksoja. Osa oppii puuttuvan äänteen muutamassa viikossa, osalla menee paljon kauemmin. Säännöllinen harjoittelu kotona tuntuu kuitenkin olevan kaikkein tärkeintä. Muuten toistoja ei millään tule niin paljon, että lapsi oivaltaisi uuden äänteen.
VastaaPoista