lauantai 28. maaliskuuta 2015

MINUN hetkeni

Juuri kun kaadan ihanan päiväkahvin kuppiin, herää Pikku Karhu päikkäreiltä. Kun ehdin takaisin kahvikupin luo, se onkin jo kylmää. Se ei pidä kyllä paikkaansa kun sanotaan, että kylmä kahvi kaunistaa. Jos menemme ravintolaan syömään, lapsille pitää tietenkin pilkkoa ruoka ja Pikku Karhu syöttää. Kun viimein saan ensimmäisen haarukallisen ihanan mureaa pihviä, se onkin jo kylmää. Kuulostaako tutulle? Tiedän sen olevan äidin osa ja olen jo hyväksynyt sen.

Pienten lasten kanssa päivät ovat hektisiä. Illalla kun saa lapset nukkumaan ja tiskit selvittyä haluaa vain katsoa hetken telkkaria tai kaatua suoraan sänkyyn. Minua on harmittanut, kun en iltaisin jaksa enää lukea Raamattua ja nukahdan heti aloittaessani rukouksen. Aluksi koin siitä huonoa omaatuntoakin. Eräs ystäväni muistutti minua, ettei Raamatun lukeminen tai rukoileminen ole mitään suorittamista. Emme saa siitä mitään pisteitä, emmekä voi saavuttaa omilla suorituksillamme yhtään mitään. Jumala kuulee pienetkin huokaukset arjen keskellä ja hän on meidän kanssamme silloinkin kun laitamme ruokaa tai nukutamme lasta. Eräs toinen ystäväni kertoi, miten hän lukee Raamattua aina aamuisin.


Raamatun lukeminen ei ole minulle enää suorittamista, kaipaan sitä. Kaipaan lukea lohduttavia ja rohkaisevia sanoja, jotka ovat totta meille jokaiselle. Se antaa minulle voimaa ja luottamusta päivän asioihin. Nykyään minä olen tehnyt aamulla niin, että annan ensin lapsille aamupalan ja teen heidän kanssaan aamutoimet. Sen jälkeen lapset saavat mennä leikkimään omaan huoneeseensa ja on minun OMA hetkeni. Luen pienen pätkän Raamattua ja päivittäisen hartaustekstin siemaillen aamukahvia ja syöden aamupalaa. Jos tilaisuus antaa myöten rukoilenkin tuossa. Tuo pieni, noin 5 minuuttia kestävä ikioma hetkeni tuo minulle iloa ja voimaa aloittaa uusi päivä. Huomaan sen heti omassa olossani ja kärsivällisyydessäni. Minulla on pidempi pinna ja rauhallisempi olo.
Olen myös alkanut päivisin kuuntelemaan ylistysmusiikkia ja toisinaan Radio Deitä. Uskon ei tule olla suorituksia vaan arjessa mukana oleva luonnollinen asia.


Miksi kirjoitan tällaisesta? Kipuiletko siitä, ettei sinulla ole aikaa tai energiaa lukea Raamattua tai rukoilla? Tässä on minun esimerkkini, miten olen asian ratkaissut. Jos sinua ei uskon asiat kiinnosta, voit lukea esimerkiksi uutiset tuona pienenä hetkenä. Suosittelen kuitenkin kokeilemaan pientä huokausta Jumalan puoleen, että jaksaa tämänkin päivän haasteet. :)

                                          (Kirjoituksen kuvat Googlen kuvahausta)

2 kommenttia:

  1. Tutulta kuulostaa... Varsinkin tuo rukoillessa nukahtaminen : ) Jään usein olkkarin sohvalle illalla rukoilemaan, siihen en istualteni nukahda. Mulla on tapana lukea Raamattua heti kun olen nukuttanut lapset/ kun mieheni menee nukuttamaan (eli iltasatu, iltalaulu ja hetken oven vierellä valvomista ettei pienin karkaile). Olen myös löytänyt netistä Kappelin (evl.fi) josta voi kuunnella rukouksia ja lyhyitä hartauksia. Iltaisin ennen Raamatun lukua olen nyt muutamana iltana kuunnellut. Ihana tapa hiljentyä ja rentoutua ja irtaantua päivän kiireistä!

    Radio Deitä kuuntelen myös ja Samuli Edelmannin Virsiä cd:ltä. Nekin ovat kuin pieniä rukouksia : ) Joskus rukoilen ääneen tiskikonetta tyhjentäessä jos lapset ovat leikeissään. Arjen uskon harjoittamista : )

    Kaipaan myös enemmän aikaa rukoiluun, Raamatun lukemiseen ja hiljentymiseen. Pitäisi vaan osata hyväksyä se, että tällä hetkellä se aika on kortilla. Lasten kasvun myötä aikaa varmasti löytyy enemmän. Tokihan Jumala näkee missä elämän myllerryksessä elämme ja ymmärtää ajan puutteen. Taitaa olla itsellä enemmän vaikeuksia ymmärtää ja hyväksyä se... Itseäni ainakin helpottaa kun on se tietty aika/ hetki päivästä jolloin rauhoittuu Jumalan kasvojen edessä ja levähtää hetkisen rukouksessa tai Raamatun äärellä. Se tuo osaltaan tiettyä rutiinia ja rakennetta päivään.

    Susanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon nyt muutamana iltana kattonu tv7:lta jonkun saarnan. :) Kantsii tsekkaa mitä kaikkee sieltä löytyy. :)
      Mäki uskon, että itselle on vaikeampaa hyväksyä ja ymmärtää tuo ajan puute. Jumala kuitenkin on meidän kanssa joka tilanteessa ja voi puhua niin monella tavalla meille. Hän ei rajoitu mihinkään olosuhteisiimme. Kuitenkin yksikin jae Raamattua päivässä, voi auttaa paremmin jaksamaan. :)

      Poista

Kiitos kommentistasi. Arvostan sitä. :)

Ympyrä sulkeutuu

  Ympyrä sulkeutuu, kun suljen oven viimeistä kertaa. Olen viimeisen vuoden kipuillut tämän blogin kohtaloa ja tuntunut, että siitä olisi ai...