torstai 19. maaliskuuta 2015

Pikku Karhun painajaisellle tuli piste

Kirjoitin joskus Pikku Karhun rakenneultrasta. Löydät myös oman postauksen pojan aivo-, aivokalvotulehduksesta.

Pikku Karhun ja koko meidän perheen puolesta rukoili monia ihmisiä ympäri Suomea koko tuon ajan. Pikku hiljaa Pikku Karhu alkoi toipua ja virkistyä. Kun viimein pääsimme kotiin, tuo päivä tuntui aivan ihmeelliseltä. Tuntui kuin vauvaperheen arki alkaisi aivan alusta. Pikku Karhulla jatkettiin suun kautta kohtauksenestolääkitystä sekä antibioottia. Antibiootti meni 3x vuorokaudessa. Yölläkin minulla oli kello soimassa, että herään antamaan lääkettä. Aloimm käydä säännöllisesti neurologian polilla seuraamassa Pikku Karhun kasvua ja kehitystä. Hän oli todella pieni ja hento kotiin pääsemisen jälkeen. Kohtauksenestolääkityksen saimme purkaa muutaman kuukauden jälkeen eivätkä kohtaukset uusiutuneet. Aluksi seurasimme hänen jokaista pientäkin liikettä, että ovatko ne normaaleja. Pikku Karhu alkoi syödä todella runsaasti ja kiinteiden alkaessa hän söi niitäkin reilusti. Hän otti kiinni menettämäänsä painoa. Puolen vuoden ikäisenä saimme lopettaa antibiootinkin. 

Neurologikäyntejä meillä on ollut muutaman kuukauden välein. Aluksi oli hieman viivästymää kehityksessä, mutta pian hän otti sen kiinni. T'änään meillä oli pitkästä aikaa käynti ja lääkäri totesi, että siellä käynnit voidaan lopettaa. Pikku Karhu on täysin oman ikäisen tasolla kasvussa sekä kehityksessä. Joissain asioissa jopa hieman edellä. Nyt voimme alkaa käydä pelkästään normaaleilla neuvolakäynneillä. Tuon kuullessani minulta meinasi itku tulla. Tuolle painajaiselle tuli viimein täysi piste. Olen koko ajan ollut hieman huolissaan, jos Pikku Karhu ei opikaan vaikka liikkumaan tai jotain taitoja. Tuo tämän päiväinen käynti karisti viimeisetkin pelot. Hän on niin reipas ja eläväinen pikkuinen, että lääkärikin sanoi että ollaan varmaan ihmeissämme tuon touhukkuuden takia. Olen niin kiitollinen Jumalalle. Tämän pienen lapsen kohdalla on tapahtunut jo kaksi täyttä parannusihmettä, eikä ikää ole vielä kuin 9kk. Ei voi kyllä sanoa, että meillä olisi ollut vain tuuria matkassa. Vielä kahdesti? Uskomme kyllä Jumalan ihmeelliseen rakkauteen ja parantavaan voimaan tämän lapsen kohdalla. Olen niin iloinen meidän kummastakin terveestä ja virkeästä lapsesta.  

2 kommenttia:

  1. Heippa! Halusin vaan kertoa, että käyn lukemassa sun blogia : ) Oon sua kymmenisen vuotta vanhempi kolmen alle kouluikäisen lapsen kotiäiti. Viime vuoden lopulla sain Jumalan elämääni. Oon aina ollut jotenkin epätoivoinen äitiydessäni; oon kokenut olevani todella huono äiti. Olen nopea suuttumaan ja suuttuessani huudan herkästi. Tämä on ollut mulle tosi raskas asia; tavallaan kaikki hyvä mitä teen mitätöityy sen huutamisen takia. Omin voimin en osannut muuttua mutta onneksi viimein tajusin rukoilla, tavallaan viimeisenä keinona. Pyysin anteeksi, pyysin voimia. Seuraavana aamuna tunsin kuinka mulle oli annettu anteeksi ja kaikki se vuosien syyllisyys ja itseinho oli poissa. Miten ihana ja ihmeellinen osoitus Jumalan olemassaolosta : ) Sen jälkeen olen saanut kokea muitakin rukousvastauksia ja mikä tärkeämpää, jatkuvan rauhan, armon, anteeksiannon ja Jumalan rakkauden sydämessäni : ) Olen todella kiitollinen tästä kaikesta mikä mulle on annettu. Muutokseni lempeämmäksi äidiksi on hidasta mutta edistystä on tapahtunut ja joka päivä rukoilen, että osaisin ilmentää sisäistä rauhaani myös ulospäin arjessamme.

    Nyt olen alkanut etsiytyä myös muiden kristittyjen seuraan. Alan käydä jumalanpalveluksissa ja viime vklopun olin hiljaisuuden retriitissä: upea kokemus jota voin lämpimästi suositella varsinkin perheenäideille! Rauhaa, hiljaisuutta, Jumalan kasvojen eteen hiljentymistä, ja tietysti valmiita ruokapöytiä : ) Myös tämä blogisi kuuluu tavallaan yhteyteeni muiden kristittyjen kanssa!

    Sen verran kommentoisin blogisi ulkoasua, että toivon, että vaihtaisit fontin joksikin tavallisemmaksi, esim. Arial tai Times New Roman. Tätä nykyistä on aika hankala lukea. Kiitos jos viitsit tämän muutoksen tehdä : )

    Siunausta teidän arkeen, voin hyvin samaistua moniin tapahtumiin : )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa kun jaoit elämästäsi. Aivan mahtavaa, että olet saanut ottaa vastaan Jeesuksen. Jumala kyllä vahvistaa meille olemassa oloaan. Välillä itsekin kamppailen oman äitiyteni kanssa ja koen suurta vajavuutta. Olen kuitenkin huomannut saman kuin sinä, että rukous on paras apu arjen keskellä. Se vaikuttaa samalla myös koko perheeseen.

      Viestisi rohkaisi minua monellakin tavalla. Se myös vahvisti sitä, että blogillani on jollekin ihmiselle merkitystä. :) Lupaan rukoilla puolestasi. <3

      Siunausta elämääsi! :)

      Poista

Kiitos kommentistasi. Arvostan sitä. :)

Ympyrä sulkeutuu

  Ympyrä sulkeutuu, kun suljen oven viimeistä kertaa. Olen viimeisen vuoden kipuillut tämän blogin kohtaloa ja tuntunut, että siitä olisi ai...