Päätin vasten minun auttavaista luonnettani ilmoittaa, etten tulisikaan auttamaan. Pikkusiskoni oli tulossa kanssani tuohon tapahtumaan. Koin tärkeäksi olla siskoni kanssa, sillä hän ei tuntenut oikein ketään ja on hieman ujo. Eräs uskovainen ystäväni sanoi, että pitää oppia sanomaan ei ja ajatella omaa jaksamista. Rukoilin kyllä tuon tapahtuman puolesta. Minusta tuntui, että olen kuiva pesusieni joka kaipaa itsekin virvoitusta. Menin tapahtumaan ja imin opetuksesta jokaisen sanan itselleni. Opin mm. että on myös rohkeutta osata sanoa ei. Rukouspalvelussa Jumala puhui, että haluaa opettaa minua elämään levosta ja rauhasta käsin. Jäin miettimään, mitäköhän tuo käytännössä tarkoittaisi. Sain tuona iltana olla rukoilemassa pikkusiskoni kipeiden asioiden puolesta ja lohduttamassa häntä.
Lauantaina menin tuonne tapahtumaan yksin. Odotin vain koko ajan, että opetusosuus alkaisi. Opin tuosta opetuksesta monia tärkeitä asioita. Sunnuntaina menimme koko perhe seurakuntaan, missä pastorimme piti saarnan. Tajusin monia asioita ja Jumala puhui minulle torstain-sunnuntain välisenä aikana.
Olen koko ikäni tottunut saamaan hyväksynnän ja kiitoksen suorituksillani ja hyvillä teoillani. Olen yrittänyt löytää aina homman, missä voisin auttaa. Olen myös luonteeltani auttavainen ja muiden parasta ajatteleva ihminen. Uskoon tultuani olen aina ollut palvelemassa seurakunnassa. Olen yrittänyt nykyisessäkin seurakunnassamme löytää paikkaani. Tässä on ollut vain se ero, että mikään ei ole tuntunut aukeavan ja on tyssännyt ennenkuin alkanutkaan. Ihmettelin mikä minussa on vikana, kun ei vain onnistu.
Minulle on jotkut sanoneet, että palvelustyöni on nyt olla lasten kanssa kotona ja kasvattaa heitä. Olen ajatellut, että sen lisäksi pitäisi olla seurakunnassa tekemässä jotakin. Nyt tajusin, että tehtäväni tosiaan on olla lasten kanssa kotona ja vastata heidän kysymyksiinsä uskosta ja elämästä. Saan olla opettamassa uskoa luonnolliseksi ja rakkaaksi asiaksi sekä viedä lapsia seurakuntaan kuulemaan Jumalan sanaa ja siunattavaksi. Saan mennä seurakuntaan itse kuuntelemaan Jumalan sanaa, tapaamia muita uskovia ja rukoiltavaksi. Saan mennä sinne lepäämään ja keräämään voimia.
Kun on kovapäinen ihminen, kestää aina hieman kauemmin tajuta asiat. :D
Minun ei tarvitse kerätä "irtopisteitä", keneltäkään ihmiseltä tai Jumalalta. Hän rakastaa meitä teoistamme riippumatta. Jos ihmiset eivät tätä ymmärrä, en voi sille sitten mitään. Tärkeintä on kuunnella Jumalaa ja tehdä niinkuin hän kehoittaa.
Olosuhteiden takia olen syrjässä seurakunnassa palvelemisesta. Saan olla kotona tekemässä omaa tehtävääni ja olla läsnäoleva sekä rakastava äiti lapsillemme. Kun on oikea aika, minun eteeni aukeaa uusi tehtävä joka on juuri minulle tarkoitettu. Omassa voimassa pyristellessä ei tule mitään, eikä ovet aukea.
"Sinä osoitat minulle elämän tien, sinun lähelläsi on ehtymätön ilo, sinun oikealla puolellasi ikuinen onni." (Ps.16:11)
"...hän, joka oli sanonut heille: -- Tässä on lepopaikka. Sallikaa väsyneiden hengähtää, täällä on lepo ja virvoitus. Mutta he eivät tahtoneet kuulla. " (Jes 28:12)
Valtava rauha on tämän jälkeen täyttänyt sisimpäni. Kaipaus kuulla Jumalan sanan opetusta ja lukea Raamattua on vain kasvanut. Jumala ei ole unohtanut minun sydämeni halua ja kutsuani, mutta kaikella on oikea aikansa. Minulle on herännyt kiitollisuus vaikeuksista joita olen saanut kokea, koska näin ymmärrän ja osaan tukea muita ihmisiä paremmin. Saan olla kertomassa ja rohkaisemassa, miten itse olen selvinnyt noista monista tilanteista. Näitä kaikkia asioita yhdistää se, että ilman Jumalaa ja rukouksia en olisi selvinnyt niistä. Nämä kaikki asiat valmistavat minua tulevaa tehtävääni varten.
"Oikealla hetkellä olen kuullut sinua, pelastuksen päivänä olen tuonut sinulle avun. Juuri nyt on oikea hetki, juuri nyt on pelastuksen päivä." ( 2Kor 6:2)
" Suuria tekoja hän tekee, tutkimattomia, ihmeitä, joilla ei ole määrää, ei rajaa." (Job. 9:10)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi. Arvostan sitä. :)