Koronavuosi

Viime kevät oli pelon ja hämmenyksen sekä uuden opettelun aikaa. Perheissä, kouluissa ja työpaikoilla piti opetella nopealla aikataululla uudet toimintatavat. Nyt on melkein puolitoista vuotta menty erilaisilla rajoituksilla ja maskeista sekä ihmisten välttelystä on tullut uusi normaali.

Mitä kaipaat eniten koronavapaassa elämässä?

Itse ainakin kaipaan perheen ja ystävien vapaasti ja rajoitusvapaasti tapaamista. Kaipaan elämää, että voi ekstempore lähteä kyläilemään tai viikonlopuksi reissuun. Jos haluaisi nähdä jonkun, ei tarvisi aina tehdä suuria taustakartoituksia siitä uskaltaako nähdä. Saisi halata, kun nähdään. Saisi koskettaa ilman, että tarvii heti pelätä tartuntaa. 

Kaipaan myös sitä, että voisi työskennellä ilman maskia. Tapaamisissa keskittyminen ei menisi maskien asentoon, vaan pelkästään asiakkaaseen. Maskista on kuitenkin tullut jo niin arkipäivää, että välillä istun yksin työhuoneessani ja huomaan olevani edelleen maski naamalla. Kaipaan ettei tarvisi joka ikistä aivastusta ja kurkkukipua arvioida ja stressata, pitääkö jäädä kotiin vai ei. 

Monia muitakin asioita varmaan kaipaan, mutta nämä olivat päällimmäisenä mielessä. 

Mitä sinä kaipaat koronavapaassa elämässä? Muistatko millaista se oli?