Torstaina PikkuKarhu tuli toista kertaa uudella vaihtojärjestelyllä minun luo. Meillä oli mukava ilta, vaikkakin hänellä oli pakkoliikkeitä. Tehtiin normaalisti iltatoimet ja PikkuKarhu meni sänkyyn. Yhtäkkiä hän sai jonkun ihme itkupelkokohtauksen, jollaista ei ole ollut aiemmin. Poika alkoi huutaa ja parkua, että häntä pelottaa ja pyysi apua. Yritin rauhoitella häntä, mutta hän juoksi minun sänkyyni. Siellä hän alkoi huutaa, että haluaa takaisin isille, koska on liian kova ikävä. Soitimme PikkuKarhun pyynnöstä isille ja me vanhemmat koitimme yhdessä rauhoitella poikaa. Parkuminen vain jatkui ja hän yritti selittää, miten tuntuu niin oudolle. Lopulta isi lupasi tulla meille nukuttamaan PikkuKarhua. Minä kävin tekemässä iltatoimet ja yhdessä silittelimme pojan uneen. PikkuKarhu moneen kertaan tarkisti, että olemmehan siinä vieressä. Lopulta poika nukahti ja nukkui yönsä hyvin minun vieressäni.
Perjantaina sama meinasi toistua, mutta rauhoittui valokuvia katselemalla minun sänkyyni. Eilen illalla IsoKarhu lohdutti pikkuveljeään, ettei hänellä ole mitään hätää meidän kanssa. Sanoi että hänetkin voi yöllä herättää, jos alkaa pelottaa. Lisäksi viritti pikkuveljelle yövalon, jotta tämä rauhoittuisi. IsoKarhu kertoi, että ovat isillä puhuneet, kuinka PikkuKarhun pitäisi oppia nukkumaan omassa sängyssä. Molemmissa kodeissa PikkuKarhu tulee edelleen viereen nukkumaan. En tiedä mistä nämä tämän viikon pelokkaat illat johtuivat, mutta toivottavasti jäävät pois. Pikkukarhu pelästyy kyllä herkästi, jos vanhempi on liian kauan pois näkyvistä jonkun oven takana. Iltaisin olen hänen vieressään ja toisinaan silitän, kunnes poika nukahtaa.
Tänään olimme poikien kanssa puistossa keinu- ja jalkapalloa. PikkuKarhu nauroi niin, että meinasi pudota keinusta. Hän toisti moneen kertaan " Äiti tämä on aivan liian kivaa". Poikia myös nauratti minun kiljahdukset, kun meinasin potkaista pallon omaan päähän.
Katsoimme kotona jääkiekkoa ja ulkona satoi, joten Pikkukarhu ei voinut mennä trampoliinille. Hän ei pystynyt keskittymään pelin seuraamiseen, koska ei kuulemma pysty nähdä kiekkoa. Nopea tempoinen peli ja pieni kiekko olivat pojalle varmasti haastavaa seurattavaa. Hän turhautui totaalisesti, koska ei ollut kuulemma mitään tekemistä. Isokarhukin oli kaverilla. PikkuKarhulle on todella haastavaa leikkiä yksin tai sitä pitää vähintään jonkun katsoa. Hän teki kaikkensa, jotta saa minun huomioni. Kävimme tauoilla leikkimässä ja koitin pelin ajaksi ehdottaa hänelle tekemistä, mutta poika olisi halunnut leikkiä vain äidin kanssa. Kun PikkuKarhu oli aikansa ähkynyt ja puhkunut turhautumistaan, hän kertoi väsyttävän, olevan nälkä ja jääkiekkopelin olleen hänelle niin rankka. Selitys hieman hymyilytti minua, koska hän söi pelin aikana.
PikkuKarhu nukahti tyytyväisenä omaan sänkyyn äidin silityksiin. Tässä muutama esimerkki siitä tunneskaalasta, mitä meillä käydään läpi.
Millaisia tunteita teidän perheestä löytyy?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi. Arvostan sitä. :)