Me lähdimme mökillä ollessamme lasten ja sukulaisten kanssa pienelle metsäretkelle. Iso Karhu tykkää käydä metsäretkillä. Hän toivoi nytkin pääsevänsä metsään.
Kannoin Pikku Karhua reppuselässäni. Haastavaa siitä teki se, ettei hän osannut vielä pitää kiinni. Häntä oli kuitenkin niin kevyempi kantaa kuin sylissä. Otimme pojille pienen välipalan mukaan.
Kävelimme ensin metsätietä, jonka varressa oli monta muurahaispesää. Niistä en saanut otettua kuvaa, koska kannoin Pikku Karhua. Käännyimme metsään pienelle polulle, jonka varressa oli valtavasti jo kypsiä mustikoita. Lapset halusivat syödä suurimman osan heti, mutta kuppiinkin kertyi muutamia. Pikku Karhu ihastui mustikoihin ja halusi niitä koko ajan lisää.
Mennessämme syvemmälle metsään löysimme ihanan paikan, missä oli paljon metsämansikoita ja perhosia. Pikku Karhu ihastui myös mansikoihin ja pyysi niitä lisää sanomalla: maa." Saadessaan mansikan suuhunsa, hän leväytti valtavan suloisen hymyn. Siellä ollessamme alkoi hieman sataa vettä, mutta se ei meitä haitannut.
Minusta on tärkeää, että lapsia viedään luontoon. Kaupungissa on puistoja, mutta eivät ne ole mitään verrattuna oikeaan metsään. Jossain oli tutkittukin sitä, että metsässä kävely parantaa lasten koordinaatiokykyä ja tietysti luonnon tuntemista. Metsäretkissä on myös mukava yhdessä tekeminen ja rauhoittuminen luonnon keskellä.
Kaikki innolla tutustumaan metsän saloihin. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi. Arvostan sitä. :)