perjantai 24. heinäkuuta 2015

omin pikku kätösin mustikassa

Olimme tällä viikolla vanhempieni luona maalla. Päätimme poikien kanssa lähteä metsään etsimään mustikoita ja mansikoita. Luonto oli sateen jäljiltä märkää ja vaatteet kastuivat nopeasti. Pikku Karhu istui mustikkamättäässä ja huusi lisää mustikoita. Hän söi suu sinisenä. Siirtyessämme eteenpäin hän söi samalla kupistani. Iso Karhu keräsi omaan pikkukuppiinsa marjoja, mutta suurin osa meni hänelläkin suuhun. Sehän se lasten rooli tuossa hommassa on. Pääasia että heillä on hauskaa ja pääsevät luontoon. Pikku Karhu väsyi nopeasti, enkä jaksanut kantaa häntä kokoajan, joten meidän oli palattava takaisin.





Pikku Karhun mennessä päiväunille lähdimme Ison Karhun kanssa takaisin etsimään mustikoita. Meillä oli tällä kerralla asianmukainen vaatetus ja poimurit. Hyttysiä oli runsaasti, mutta onneksi olimme ottaneet hyttysmyrkkyä ja hyttyskarkoittimen mukaan. Kiipesimme vuoren reunusta pitkin ylös, mutta märkä sammal tuotti haasteita. Lahonneen puun sisältä paljastui iso kasa valkoisia matoja ja kusiaisia, jotka ällöttivät minua valtavasti. Pääsimme viimein turvallisesti ylös ja kerätyt mustikatkin pysyivät menossa mukana. Iso Karhu halusi syödä omat mustikat, mutta minä sain omaan astiaani kerättyä yhteensä kolme litraa. Takaisin palattuamme putsasimme terassilla mustikat roskista tai niinkuin Iso Karhu sanoi "pestiin mustikat."

Teimme Ison Karhun kanssa mustikoista iltapalalle mustikkapiirakkaa. Hän halusi auttaa ainesten laittamisessa ja taikinan sekoittamisessa. Piirakasta tuli mielestäni todella hyvää, eikä liian makeaa. Illalla tarkistimme lapset punkkien varalta, mutta onneksi ei löytynyt kuin hyttysen puremia.



Loput marjat pakastimme talvea varten. Aiempina vuosina meidän mummo on kerännyt meille mustikat, mutta nyt hänen näkönsä on heikentynyt niin paljon, ettei hän välttämättä kykene. Ajattelin itse mennä vielä myöhemmin keräämään lisää, kunhan marjat kypsyvät ensin kunnolla. Innostuin mustikoiden keräämisestä. Siitä tulee omavarainen ja hyvä fiilis, kun on itse omin pikku kätösin kerännyt sieltä metsästä. Kannattaa kokeilla. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi. Arvostan sitä. :)

Ympyrä sulkeutuu

  Ympyrä sulkeutuu, kun suljen oven viimeistä kertaa. Olen viimeisen vuoden kipuillut tämän blogin kohtaloa ja tuntunut, että siitä olisi ai...