Pikku Karhun mennessä päiväunille lähdimme Ison Karhun kanssa takaisin etsimään mustikoita. Meillä oli tällä kerralla asianmukainen vaatetus ja poimurit. Hyttysiä oli runsaasti, mutta onneksi olimme ottaneet hyttysmyrkkyä ja hyttyskarkoittimen mukaan. Kiipesimme vuoren reunusta pitkin ylös, mutta märkä sammal tuotti haasteita. Lahonneen puun sisältä paljastui iso kasa valkoisia matoja ja kusiaisia, jotka ällöttivät minua valtavasti. Pääsimme viimein turvallisesti ylös ja kerätyt mustikatkin pysyivät menossa mukana. Iso Karhu halusi syödä omat mustikat, mutta minä sain omaan astiaani kerättyä yhteensä kolme litraa. Takaisin palattuamme putsasimme terassilla mustikat roskista tai niinkuin Iso Karhu sanoi "pestiin mustikat."
Loput marjat pakastimme talvea varten. Aiempina vuosina meidän mummo on kerännyt meille mustikat, mutta nyt hänen näkönsä on heikentynyt niin paljon, ettei hän välttämättä kykene. Ajattelin itse mennä vielä myöhemmin keräämään lisää, kunhan marjat kypsyvät ensin kunnolla. Innostuin mustikoiden keräämisestä. Siitä tulee omavarainen ja hyvä fiilis, kun on itse omin pikku kätösin kerännyt sieltä metsästä. Kannattaa kokeilla. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi. Arvostan sitä. :)