Mitäs meille nyt sitten kuuluukaan?
Mieheni palasi maanantaina pitkän sairasloman jälkeen töihin. Hän alkoi olla jo melkoisen turhautunut kotona olesekeluun ja töihin palaaminen tuntui mieleiseltä. Hänen vointinsa on kesällä ollut parempi kuin vuosiin. Toki hän on työpäivien jälkeen luonnollisestikin väsynyt. Pitkän poissaolon jälkeen kuka tahansa olisi väsynyt palatessaan takaisin töihin. Maanantaina hän sitten aloittaakin uudessa työpaikassa, joka on vakituinen työ. Se ei ole aivan itsestään selvää nykypäivänä, että saa vakituisen työn. 
(Kuvat Googlen kuvahausta)
Iso Karhu reagoi isin töihin lähtöön. Hän on herkkä poika ja reagoi aina muutoksiin. Maanantai oli yhtä kiukkua ja huutoa koko päivän. Häntä kuulemma jännitti, kun isi meni taas töihin. Tänään on mennyt jo hieman helpommin. Mieheni palattua takaisin kotiin roikkuvat lapset hänessä koko loppupäivän. Ison Karhun puheissa tänään häivähti pelko isin pois menemisestä. Uskon kuitenkin hänen pikku hiljaa rauhoittuvan, kun hän huomaa isin tulevan aina takaisin.
Nukkumaan menemiset ovat olleet enemmän ja vähemmän haasteellisia mieheni sairaalaan menon jälkeen. Iso Karhu halunnut aina juuri minut "nukuttamaan" hänet, eli istumaan hänen sängyn viereensä ja pitämään kädestä kiinni. Olemme odottaneet, että Pikku Karhu nukahtaa ensin ja sitten menneet huoneeseen. Iso Karhu kuitenkin riehuu aina ennen kuin on valmis käymään nukkumaan. Usein tämä on johtanut siihen, että herkkä Pikku Karhu on herännyt ja alkanut itkemään. Siitä alkoi oravanpyörä, etteivät kumpikaan nukkuneet. Olin tosi ahdistunut aina, kun nukkumaanmenopuuhat alkoivat.
Viikonloppuna päätin kokeilla Ison Karhun rauhoittamista meidän sänkyyn. Kun hän oli riehunut ja huutanut tarpeeksi, halusi hän mennä omaan sänkyyn nukkumaan. Olemme nyt sitten rauhoittaneet hänet meidän sänkyyn ja sitten vieneet omaan sänkyyn nukkumaan. Näin säilyy kaikilla rauha maassa. Pikku Karhukin on oppinut nukkumaan yönsä kokonaan. Iso Karhu tulee välillä meidän jalkopäähän nukkumaan, jos näkee painajaisia. Nukkuva lapsi on jotain niin kaunista. Hän on rauhallinen ja kaikki on hyvin. Kokonaisia yöunia osaa kyllä arvostaa, kun niitä ei yli vuoteen ollut. Nukkumaan meneminen tuntuu niin ihanalta, kun ei tarvitse jännittää, että milloin pitää herätä.
(kuva Googlen kuvahausta)
Pikku Karhu siirtyi kesän alussa yksiin päiväuniin ja hän nukkuu sellaiset 1-2 tunnin unet. Hän on iloinen ja vauhdikas veijari, jolla on aina pilke silmäkulmassa. Välillä hän saattaa ohimennen vetää Isoa Karhua hiuksista tai pamauttaa pikkuautolla päähän, vaikka Iso Karhu katselisi rauhassa kirjaa. Hän rakastaa ulkona olemista, kun on tilaa liikkua ja ympärillä ihmeellisiä asioita. Hän sai viimein tehtyä kaksi ensimmäistä hammastaan ollessaan vuoden ja kuukauden. Niitä kyllä odotettiinkin ja vitsailtiin jo tekareiden ostamisesta.
Entäs sitten minä? Mitähän minulle kuuluu?
Jossain vaiheessa kirjoittelin siitä, että mieheni kotiin palaamisen jälkeen mielialani ja nukkumiseni oli huonoa. Nyt kuitenkin mielialani on tasaisempi ja nukkumiseenkin olen saanut apuja. Kesän aikana olen kuitenkin alkanut saamaan paniikkikohtauksia; sydän tykyttää, henkeä ahdistaa, rintaa puristaa, mahaakin koskee ja muuten vain todella ahistunut olo siinä hetkessä. Kohtaus voi tulla yhtäkkiä ja mennä ohi 10-30 min. kuluessa. Lasten kanssa yksin ollessani pystyn skarpata niin, ettei kohtaus pääse kunnolla päälle. Tuolloin se kuitenkin kestää hieman kauemmin. Aluksi oli hämmentynyt ja mietin, että mitä tämä nyt oikein on ja olenkohan "sekoamassa". Jutellessani työntekijäni kanssa hän totesi, että minulla on ollut melkoiset viime vuodet. Elämässäni on ollut monenlaista huolta, murhetta ja kriisiä. Keväällä painoin menemään aivan äärirajoilla ja selvisin siitäkin. Olisi siis ihme, jos en nyt mitenkään reagoisi. Kroppani on alkanut purkamaan ulospäin tuota kaikkea taakka, jota olen kantanut. Liikunta on kyllä yksi minun voimavaroistani tällä hetkellä, kuten olen aiemmissakin kirjoituksissani kertonut. Täytyy koittaa elää vain päivä kerrallaan ja nauttia niistä pienistäkin ilon aiheista.
Sain tänään aloitettua ikuisuusprojektini; ikkunoiden pesemisen. Sain parvekkeen ikkunat pestyä, koska niistä ei meinannut nähdä läpi. Inhoan ikkunoiden pesemistä, koska se on työlästä ja hankalaa saada täysin siistiksi. Olen kyllä kokeillut sanomalehteä ja kaikkea, mutta se on vaan tekniikkalaji. Ehkä saan tämän kesän aikana pestyä asuntomme kaikki ikkunat.
Kävimme tänään poikien kanssa pitkästä aikaa kirpputorilla ja löysin Isolle Karhulle kuudella eurolla viisi paitaa ja vesipyssyn. Lisäksi vein myyntiin 74cm-80cm vaatteita ja joitain isompia, jotka eivät sovellu Pikku Karhulle. Toivotaan että tällä kertaa menekki olisi parempaa. Hinnalla ei ainakaan ole pilattu, koska ne ovat keskimäärin 0,20e-1e.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi. Arvostan sitä. :)